Nimittäin vapaa päivää ennen töitä. Liekkö pää jo menossa töihin, mutta kroppa pistää hanttiin. Heräsin aamulla saman aikaan Miehen kanssa ja totesin että kurkku on kipee. Kivaa. Ilmeisesti ulkona ei sitten eilen ollutkaan vielä oikein t-paitakeli. Tai sitten vaan olis pitäny tulla sisälle vähän aikasemmin eikä jäädä ulos kuuhoilee hiestä märkänä. Unohtaa aina, että kevät ilma on pettävä. Joten tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Tosi kivaa sitten huomenna lähteä taas töihin, kun tietää kunnon olevan jo muutenkin hiukan hiipunut loman aikaan ja nyt sitten tämä flunssin poikanen tähän lisäks.  Voi ottaa huominen tiukalle, kun nyt vielä tietäis mihinkä sitä sitten on menossa. Johtava vaan perjantaina soitti, että pitäisin tän päivän vielä vapaana. Nyt sitten vaan odottelen puhelin soittoa, jos se muistaa ilmoittaa mihinkä mennä. Ei olis ensimmäinen kerta, kun unohtais ilmottaa. (Muisti ilmoittaa)

Ulkohommiin tahtoisi ja arvatkaas näyttääkö säätiedotus aurinkosita, kun töihin pitää lähteä. Tämä räkätauti oli kyllä saanut jäädä tulematta. Ensvuonna taidan ottaa lomaa vasta toukokuun puolenvälin jälkeen. Toimisto ei kyllä varmaan kauheesti tykkää, kun kylvöaikaan on lomalla. Katsotaan nyt miten jää vanhoja lomia pitämättä ja jääkö.

Lueskelin sängyssä Miehen lähdettyä töihin ja ajattelin jatkaa vielä unia jonkun ajan päästä, mutta reilun kahden tunnin päästä totesin unen odottelun turhaksi. Ja jottei olis ihan väkisin makaamiseksi mennyt nousin leipomaan sämpylöitä. Miehelle, kun ovat ihan normi sämpyläjauhoilla tehtyjä. Laitoin pari valkosipulin kynttä laitoin mukaan. Kyllä sen huomaa ettei ole vähän aikaa leiponut tavallisia sämpylöitä lainkaan. Sämpylöistä tuli enemmänkin sellaisia pita-leivän näköisiä, mutta ihan hyvän makuisia. Siis mitäs pienistä, kun ei pienetkään meistä. Miehen ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Kauhu oli nimittäin ulkona ja sisällä tuoksui paistuvat sämpylät. Se kun oli luullut, että menin jo tänään töihin. Oli ihmetellyt mitenkä koira on ulkona. (Oliko hän unohtanut sen ulos lähtiessään, mutta olisinhan minä se ottanut sisälle lähtiessäni.) Ennenkuin oli edes tajunnut, että mun auto on edelleen pihassa parkissa.

Mulla on ihan pieni ongelma. Nimittäin, kun Mies pelaa jotain tulee peli yleensä jollain tavalla uniini. Ja nyt tuntuu olevan menossa joku zombikausi. Olen jo yhtenä iltana uhannut aamulla purra Miestä jos näen yöllä zombia unissani. Näinkin silloin jotain sellaista, mutta se ei ollut sitten loppuviimeksi mitään ahdistavaa joten jäi sitten purematta. Olen minä joskus ollut unessa rynkyllä jotain vihollisia jahtaamassa tai yrittänyt ihan agenttina pelastaa porukkaa jonnekin ja mennä karkuun vihollisia. Riippuen paljon siitä mitä Mies pelaa tai mitä elokuvaa on tullut katsotuksi. Pääsääntöisesti unissani kuitenkin seikkailee naudat ja koirat. Ja sitten. Kun muilla miehillä vaimo neuvoo vierestä autolla ajaessa, mutta meillä, minulla on paha tapa neuvoa, kun Mies pelaa. Minua vaan ärsyttää, kun pelissä on mahdolisuus liikkua hiljaa ja näkymättömissä ettei zombit huomaa. Niin tämä vetää juosten asvaltitietä juosten jossa on täysin näkyvissä ja todellakin kuuluu... Ehkä minun pitää keskittyä johonkin muuhun.

Nyt taidan lähteä keittämään teetä ja tiiraamaan jotain elokuvaa.