Yöllä heräsin kerran käymään vessassa ja siitäkös Veisu innostui naukumaan. Kauhu puhahti sen naukumiselle kerran ja jatkoi sitten myös unia. Aamulla heräsin yllättävän aikaisin. Se on se vieras paikka joka herättää. Tai sitten se oli Kauhu joka halusi aamupissille. Veisu halusi mukamas ulos, mutta muuttikin sitten mielensä, kun oven raossa oli iso nenä vastassa. Ja päätti nukkua turvallisesti koko päivän ikkunalaudalla.

Minä kävin Kauhun kanssa aamukahvin jälkeen aamulenkillä jo ennenkuin Kaverini edes heräsi. Aamuruan jälkeen käytiin keräämässä vähän mansikoita ja sitten lähdettin tutkimusretkelle. Tai paremminkin nostalgiamatkalle. Ensin käytiin Kylällä kirjastossa taidenäyttelyssä, kahvilla ja kaupassa. Sitten mentiin käymään Vanhalla koululla. Siellä minäkin kävin pari ensimmäistä luokkaa, ennenkun muutettiin Uudelle koululle, joka sekin on jo lakkautettu. Vanhalla koululla toimi myös aikanaan ravitalli, jossa oli yhden kesän töissä.

Oi niitä aikoja, kun sai tenavat kiipeillä välitunnilla isossa lehtikuusessa (puu on jo poissa), eikä kellekkään tullut mieleenkään kieltää. Tai että joku olis voinu pudota sieltä alas. Ja Kuopan katolla talvella oltiin Kukkulan Kuningasta tai lasketiin persmäkeä. Kyllä siinä kummasti koordinaatiokyky ja itsesuojeluvaihto kehittyi, kun muutaman kerran oli mustelmilla. Nykyisin moinen olisi jo varmaan lailla kielletty, ettei vaan satu mitään.

Ratsutalliltakin soitettiin, että olisivat menossa siitä pihatietä ohitse iltapäivällä tiettyyn kellon aikaan. No, roblems. Kauhu vaan siksi aikaa valvovan silmän alle tarkemmin. Rauhassa sai hevoset köpötellä pihaillä ja me katselimme ohimarssia vistillä/kuistilla istuskellen. Ei elettäkään kummaltakaan osapuolelta että toisen läsnä olo olisi kauheasti toista häirinnyt. Mitä nyt Kauhu olisi halunnut käydä hevosia lähemmin haistelemassa. Vinkui ja seuras tarkaavaisena kulkua.

Illalla kutsui taasen rantasauna. Ja nyt oli sitten pakko jo käydä uimassakin ettei mene koko kesäihan uimatta. Ja vesi oli KYLMÄÄ!!!  Miten sitä lapsena pystyi uimaan jo toukokuussa? Kai sitä oli vaan silloin niin kuumaverinen. Tosin tämä flunssa ei miteenkään kiehdo menemään tuonne kylmään järveen.

Illalla Veisu rupesi veisaamaan, kun kuuli minun niistävän ja yskivän huoneessani. Se kun jäi tupaan yksin ja on niin seurallinen, että moittii heti, kun jäi yksin. Nukkui nimittäin koko päivän sohvan sarjalla. Ulos ei oikein ole uskaltanut, Kauhu on ollut ulkona.