Taas sitä sai sitten tyhjän pyytämättäkin. Joutuu siis menemään töihin sinne taloon minne ei haluaisi. ”En mä saa näin lyhyellä varoistusajalla sinne ketään muutakaan.” *Nirsk* Tämä kerrottiin mulle siis tänä aamuna n.klo 10:30. Olipas kauan miettitty asiaa. Kai sitä on sitten pakko mennä sinne töihin. Ettei J.N. joudu yksin kaikkee tekee, ei oo reilua työkaveria kohtaan. No, ei tämä hauskuus sitten tähän puheluun loppunut. Kolmen tunnin päästä Johtava soittaa taas. ”Minkälainen viha-rakkaussuhde teillä oikein on tän isännän kaa?” ”HÄH???” ” No, kun sinä et halua sinne mennä, mutta sinut se haluaa ehdottomasti sinne töihin. Kuka vaan kelpaa sulle kaveriks elokuussa, mutta sinun on mentävä sinne ehdottomasti.” ” Voi perse! Haluuks se oikeesti että mä alan laukoo sille takaisin samaan tahtiin ku se laukoo mulle? Pian sillä olis sitten oikeesti aihetta haukkua mua eläinaktivistiks. Saanko mä päästää itteni irti, mitä?” Johtava nauroi toisessa päässä. ”Johan sä olet ne kaks isäntää kesyttäny.” ”Ai jaa. Minunko ne kaikki pitää aisoihin laittaa? Perhana! Tää nyt ei oo enää todellisuutta.” Kai se on niin kuin P.I. kerran sanoi, että se isäntä tykkää ku se saa sanallista haastetta vääntöö pitää mun kaa. Voi Luoja! Auta ettei mun hermot hajoo.

Mutta nyt hauskempiin aiheisiin eli Savon lomareissuun. Sataa edelleen vähän väliä ja on koleaa. Mitäs pienistä. Aamulla en ollut kuin puoli tuntia aikataulustani myöhässä, kun saavuin Isän luo. Sieltä kävin läheisessä kenkäkaupassa ale-ostoksilla. Ihan oli tarveostos ja se ale oli vaan suunnaton bonus. Nyt on sitten sekä valkoiset että mustat remmikengät. Aikas söpöt. Ja yhteishintaan 53€. Ei mielestäni mitenkään paha. Kävin myös täydentämässä matkavarustuksesta, kun puoli nukuksissa pakatessa oli harja ja pyyhe jäänyt kotiin. Siitä sitten suuntasin Kaverin kotiin.

Kauhu ja Veisu (kissa) näkivät sitten toisensa face the face. Kunnioittavan (alle 2m) välimatkan päästä kuitenkin. Ensin me vaan Kauhun kanssa oltiin tuvan ovella, että Veisu sai ensin tehdä tilannearvion(6m) ja Kauhu tajusi ettei tätä kissaa saa hätistää. Sitten siirryttiin tupaan (4m) ja komensin Kauhun maihin paikalleen ja menin silittelemään Veisua. Minkä jälkeen annoin Kauhun haistaa kättäni. (Veisu oli saanut myös haistaa kättäni ennen silittämistä) sitten siirryin istumaan siihen sohvalle missä Veisu kökötti minusta noin metrin päässä selkänojalla. Käskin Kauhun jalkoihini maate. Siinä vaiheessa Veisu päästi murinanaukaisun. ”Ei lähemmäksi enää” Kauhu käänsi sille selkänsä pistäessään maate jalkoihini. Veisu pysyi paikoillaan. Tässä kulki raja. Hyvä niin. Nyt kumpikin tietää miltä se toinen näyttää. Jos vaikka jonkinlainen sopu säilyy tämän vierailun ajan, kun vähän vielä luovitaan ja väistellään näin sisätiloissa ja ulkoiluvuoroissa. Lisäksi läheisen tallin omistajalle on ilmoitettu, että Me olemme täällä kylässä, että ilmoittavat, jos ratsastavat täälläpäin, ettei tule ikäviä yllätyksiä puolin jos toisin. Kyllä Kauhu voi olla ajoittain kiinnikin, vaikkei siitä niin hirveästi tykkääkään.

Illalla lämmitettiin Kaverin kaa rantasauna ja Kauhu meni oitis kahlailemaan. Aallokko oli senverran kova, että se onnistui jopa saamaan jotenkin vettäkin nenäänsä. Täällä Me lepuutamme taas hermoja luonnonhelmassa, kun saadaan olla just niin ryysyläisiä ku halutaan. Kauhu nukkuu jo oltuaan monta tuntia ensin autossa ja sitten juostuaan kepinperässä ja läträtyään järvessä. Menenkin tästä tekemään sille seuraa. Tosin sänkyyn peiton alle, en lattialle.