Naiskaverini oli äitinsä ja lastensa kanssa ollut kaupoilla ja oli tullut aika juotta menopeli. Menopeli oli citymaasturi. Siihen kaverini tankatessa paikalle oli hurauttanut uudenmallinen audi, jossa kolme nuortamiestä. Oli ensin ajanut kaverin auton nokkaa vasten, mutta sitten yht’äkkiäkin ottanut ja peruuttanut viereiselle tankille. Kaveri ja sen äiti olivat kattonu vähän pitkään touhua siinä tankatessaan. Kuski oli ruennut tankkaamaan ja sen kaveri oli kysy: ”Miksi sä et tuosta tankannut mihin ensin ajoit?” ”No, mä ajatteli ettei tuo nainen kumminkaan osaa peruuttaa”, vastasi kuski. Kaverini äiti oli heti juonessa kiinni ja sanoi ’isoon ääneen’ kaverilleni: ”Nuo pojat luulee ettet sä osaa peruuttaa”. Kaverini ei tähän vastannut mitään. Olivat sitten menneet huoltamoon itsekin nauttimaan murua rinnan alle. Kassajonossa nämä pojat olivat olleet heti kaverini takana, kun tämä oli maksanut. Oli näyttänyt ja sanonut kassalle: ”Että mulla olis tässä tämä rahtarikortti.”  Oli poikien ilmeet kuulema menneet aikas noloiksi. Juu, ei kaverini osaa peruuttaa autoa, ei. Mitä tästä opimmekaan: Älä oleta asioita ja lausu niitä ääneen ajattelematta.

Samaisen kaverini ja lasten kanssa kävimme eilen ajelemassa hyöty-huviretkellä.  Ajeltiin ensin Paperikauppaan mistä lähti vessa-, talouspaperia ja muuta sellaista yhteensä koko citymaasturin peräkontillinen.  (Taas on meidän taloudessa muutamaksi kuukaudeksi paperia. Ja sitten se loppuukin ihan ylläen ja sitten ollaan, että ää ää. ) Paperikaupasta suunnistettiin sitten hänen vanhempiensa mökille ’kahville’. Toki sitäkin saatiin, mutta ensin oli muuta ohjelmaa. Kuten mummun uittamista ja siskon houkuttelua järveen (joka ei kuitenkaan uinut, kun vesi oli liian kylmää).  Mutta paras kohokohta taisi sittenkin olla kalastaminen. Olihan siinä koko sakille omat tehtävänsä: äiti ja mummu oli madon laittaja/ kalan päästäjä, minä madon toimittaja ja lapset onki. Pappa keitti sinä aikana ne kahvit, kun me muut pyydystimme. Lasten 18-vuotiaalle kotona odottavalle kissalle illallista.  Kalathan oli tietysti otettava mukaan, kuinkas muutenkaan. Kahvilla ollessa rupesi sitten satamaan. Tuli vettä ja rakeita. Kotimatkaan lähdettiin vasta, kun sade taukosi. Tulomatkalla osa lapsista olikin sitten päivän riennoista niin väsyneitä, että unijukka tuli käymään kylässä. Mutta kotona olikin sitten taas virtaa viipottaa.