Ihmeellinen vaikutus on sämpylällä ja kupillisella kahvia. Meinasin nyt työmatkalla ihan väkisin nukahtaa rattiin, mutta nyt on taas melkein (huom. melkein) virkeä.

Toissa päivänä saatiin sitten Felicia tyhjättyä kaikesta roinasta mitä sinne oli aikojen saatossa kerääntynyt. Oli sitten yön yli akku latauksessa ja eilen aamulla starttasin sen ½ vuoden seisomisen jälkeen käyntiin. Liikkeelle lähtö oli sinällään mielenkiintoinen operaatio, koska käsijarru oli ollut päällä ties miten kauan. Rysähdyksen  saattelemana jarrut kuitenkin irtosivat ja niin sitä sitten lähdettiin viimeiselle työmatkalle. Vähän oli alkuun meno takkuista, mutta matkan jälkeen taas yhteinen sävel löytyi. Ja perille päästiin töihin niinkuin tuhansia kertoja aijemminkin. Jarrut oli etten sanoisi hiukan seisonnassa kärsineet, mutta eipä ollut liikennettäkään klo 4:30-05 liiemmilti tuolla syrjäseudulla.  Navettatöiden jälkeen ajoin sen vielä sen talon pihaan mihin se sitten jäikin. Kilvet ruuvasin lähteissä irti. Heitin avaimet etupenkille ja hyppäsin työkaverini A.K.n autoon joka heitti sitten minut kotiin. Taakseni en enää pystynyt katsomaan. Niin päätyi minun ja Felicia yli 487 000 km yhteinen taival. Felicia elämä jatkuu nyt sen talon muiden saman merkkisten autojen varaosina.

Feliciaahan ei siis oltu enää katsastettu. Siksi sen ’siirto’ piti tehdä näin aamutuimaan, ettei tarvinnut rueta harrastaa mitään feikkihinausta. Sai lähteä arvolleen sopivasti perille ajaen. Tosin poliisisetä olis voinut olla asiasta erimieltä, mutta se oli vielä tähän aikaan aamusta ja viikosta nukkumassa. Eikä Felicia jättänyt nytkään välille niinkuin ei koko aikana.

Ja koska se aamu oli vähän hässäkää sen lähdön kanssa niin arvata saattaa, että jotain unohtui. Jäi nimittäin molemmet puhelimet kotiin. Siihen ne jäivät eteiseen niin työ- kuin siviilipuhelinkin. Tästähän sitten oli omat seurauksensa. Päivystävä (sattui olemaan meidän Isopomo) sai hälyytyksen klo 5:40, koska en ollut kuitannut itseäni töihin klo 05. Hän oli soittanut molempiin puhelimiin. Sitten hän oli jättänyt puhelimeeni viestin: ...missä lienet... ja sitten hän klo 6:40 soitti A.K:lle ja kysyi häneltä olenko tullut töihin. A.K. kertoi että olen kyllä töissä, mutta demettia oli iskenyt. Soitin sitten toimistolle, kun pääsin kotiin.( Huomasin kyllä unohtaneeni puhelimet kotia kun oli puolessa matkassa töihin, mutta ei tullut mieleenkään, että olisin kääntynyt takaisin. Ei Felicialla viitsinyt härnätä tuuriaan yhtään kääntymällä takaisin isolle tielle, kun oli onnellisesti päässyt jo siltä vähän aikaisemmin pois.)

Aamun lämpötila oli paikotellen vaain 4ºC