Olen ihan rättipoikkikuollut.

Aamulla tarmon puuskassa (töiden jälkeen) siivosin miehen tavaroita pois ja muuta roinaa roskiin yhden jätesäkillisen jonka kiikutin sitten yhden sohvan pehmusteiden kanssa auton perään, että nakkaan sitten töihin mennessä iltapäivällä isoon roskalavaan. Onneksi tajusin sentään lopettaa sen siivoamisen siihen yhteen jätesäkilliseen. Kahdesta syystä. Roskalavaan ei mahtunut kuin se patja, säkin sain onneksi isännän luvalla pudottaa niiden isoon roskikseen. Ja toinen syy on se, että meinasin pyörtyä lehmiä laitumelta hakiessa, kun liikahdin liian nopeasti. Ja nyt on olo kuin jyrän alle jääneellä. Siis ei siivousintoilua työpäivänä. Ja Onneksi autooni ei olis toista säkkiä enää mahtunutkaan.

Olen tänään syönyt taas lämpimän ateria. Ruuanlaitto on ollut pitkälti nyt keväästä asti sitä, että syön aamulla kahvin kanssa voileipää ja illalla töiden jälkeen voileipää. Ei hyvä tämä. Pitää rueta taas vamaan pikkuhiljaa kaivelemaan muistista niitä karppausohjeita. Se oli toimiva juttu. Miksihän se jäi pois? Varmaan sen vaivannäön. Lihaa harvemmin kukaan vetää ihan kypsentämättömänä. Ja se että en osaa laitta vieläkään ruokaa yhdelle. Ja nykyään muuten aika monet jutut myydään isoissa pakkauksissa. Vaikka luulis, että pieniäkin pakkauksia olisi, kun kuitenkin aika useat asuvat yksin.

Tilasin netistä muutamia sellaisia juttuja joita ei voinut miehen aikaan ajatellakaan tilaavansa. Ihana vapaus. Kellään ei ole enää mitään sanomista mitä kodissani on ja mitä ei PISTE Ja se tulee vielä näkymään. Että jos olen ollut hullun maineessa aiemminniin nyt sitten ainakin tämän jälkeen kun tavarat saapuvat. Jo pelkästää lähettäjät saavat postilla silmät pyöristymään. Ei, en ole VIELÄ hommannut miehen korviketta.:) Mutta se miesten tavaroiden rovio on kyllä parempi jättää tekemättä...:DDD

Nyt tuntuu sille, että tämä akka lähtee nukkumaan, jos vaikka sattuis saada nukuttua. Viime yönä havahduin jonkun kerran, mutta nukahdin onneksi aika nopeasti uudelleen. Niin, että tänään oli vähän parempi päivä. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan. Huomenna pitää soittaa kyllä lääkärille. On kai se uskottava, että tarvitsen sen sairasloman toipuakseni tästä. Ennenkuin tilanne menee liian pitkälle. Saan nähdä mitenkä paljon joutuu vääntämään vai olenko edelleen liian iloinen niinkuin minulle joskus sanottiin kun olin niin väsynyt, että nukahtelin auton rattiin muutaman kilometrin matkallakin.