Kävin tänään lääkärissä. Taas. Viime yönä tarvisin taas nukahtamislääkettä, koska edellinen yö oli hyvin levoton ja pätkittäinen. Ja taas maistuu kissanpaska suussa :P.Hyi olkoon. Nyt nukuin melkein kahdeksan tuntia. Ja silti maistuu. Maistuu varmaan iltaan asti niin kuin viimeksikin. Pyysinkin siksi tänään lääkäriltä jotain muuta. Sainkin...öö..jotain. Ovat vielä apteekissa, jos huomenna hakisin samalla kun vien saikkulapun postiin. Varoitin meidän vastaavaa jo eilen puhelimessa, että näin tulee käymään.

Diaknoosi: ”F43 Vakavat stressireaktiot ja sopeutumishäiriöt Tämä luokka poikkeaa muista siinä, että se sisältää häiriöitä, jotka voidaan tunnistaa paitsi oireiden ja taudinkulun myös syytekijävaikutuksen perusteella. Syytekijöitä on kahdenlaisia: poikkeuksellisen rasittava elämäntapahtuma, joka aiheuttaa äkillisen stressireaktion, ja merkittävä elämänmuutos, joka johtaa jatkuvien hankalien olosuhteiden kautta sopeutumishäiriöön.” Siis häirikkö?

Sairasloman pituus nyt alkuun kaks viikkoa. Sanoi, että tulla hakemaan sen jälkeen vaan lisää. Kysyi ensin paljonko luulisin tarvitsevani vastasin että ehkä kuukauden johonka nyökkäsi. Kun sitten kysyin, miksi hän sitten kirjoitti vaan kaks viikkoa oli syynä Ken Elämän Luulee Alkavan. Olisi kuulema pitänyt tehdä asiasta oikein meriselitys. No, voidaanhan se sitten niinkin tehdä.

Itselleni piristykseksi ja ihan muutaman pistokasparan tarpeisiin kävin samalla reisulla hakemassa kukkamultaa ja orkidea multaa, orkidea ruukun (oli 50% ale), muutamia suojaruukkuja 50% ale (pikkuisia sankoja) sekä orkidealle ihan oman vahvan lanka- amppelin. Muutama siima-simpukankuori amppeli minulla onkin, mutta en usko niiden kestävän lasisen ruukun painoa. Ja se ilon aihe oli pikkuinen kasvi joka oli siellä yhden kasvihuoneen perimmäisessä nurkassa.

Nimeltään ’Kuolematon’. Tullut kuulema Kiinasta ja sen lehdistä tehty tee auttaa jos johonkin vaivaan. Mistä liennee kasvi nimensä saanutkin. Nyt se killuu tuolla katossa amppelissa kissan tassujen ulottumattomissa.(Toivottavasti) Jotenkin piristää mieltä tuollainen pienikin viherkasvi. Vielä kun saa nuo neljä pistokasta; pergoni (varastettu töistä), pikkuposliinikukka (varastettu kaverilta), maaorkidea (saatu/pelastettu kaverilta) ja sitten varsinainen kovan onnen kultaköynnös (varastettu kaverilta). Kultaköynnös parka on joutunut jo kaksi kertaa kissan tassuihin ja hampaisiin, vaikka roikkuu sekin ’amppelissa’. Hiton akrobaatti. Epäilen meidän nartun olleen asialla. Se kun syö kaikki narsissista lähtien. (Siksi se käy ’laitumella’ aina kun sää vain sallii. Olisi ollut tänäänkin menossa, mutta siellä tuulee senverran etten voi pistää koiraa ulos, tulee korvat kipeeks).

Huomenna pitää kääntää uusi lehti elämässä ja sen kunniaksi mennä katsomaan illalla samaa bändiä jota oli katsomassa 30v sittenkin. Nyt tirsamaa kutsuu 45 min. Ennen töihin lähtöä.

Kuolemattoman kasvattaja (lehti on muodoiltaan kuin jossain hevoskastanjassa ilman kahta pienintä lehteä)