Plääh!!!

Väsyttää. Olen nyt nukkunut kaksi viimeistä viimeisintä yötä ilman lääkkeitä. Eilen iltainen sauna auttoi varmaan osaltaan paljon. Edelleen liian vähän, mutta kuitenkin nukkunut. Tänä aamuna olisin ehkä nukkunut pitempäänkin, jos ei tyäkaveri soittanu klo 08 :( No, jos sitä sitten rupeaisi nyt illalla vähän aiemmin nukkumaan.

Tein jotain, jota olen jo jonkun aikaa miettinyt useampaan otteeseen. Otin ja erosin kirkosta. Minuthan on kastettu vasta kristillisen kirkon piiriin päivää ennen konfirmaatiota. Olin ollut rippileirillä jo viikon ennenkuin kasvattivanhempani, edes saivat tietää etten edes kuulunut kirkoon. Ja koska jo silloin ajattelin, että haluaisin joskus kirkkohäät niin päätin silloin ottaa kasteen. No, nyt se on täyttänyt tehtävänsä. Häät on olleet ja menneet niinkuin avioliittonikin. Niin, että niin paljon hyötyä kirkollisuudesta on ollut minulle. Asia joka on jokaisen omassa harkinnassa, en tuomitse ketään joka kuuluu kirkkoon tai ei kuulu. Arvostan ihmisiä ihmisinä, en uskollisuuden mukaan. Ja jos jollain on asiasta jotain sanomista, niin senkus tulee sanomaan, mutta saarnaaminen aiheesta on sitten ihan turhaa.

Ja kuten edellisessä kappaleessa käy ilmi ero tuli. Viikko ennen joulua Mies ilmoitti minulle, että haluaa eron. Tieto tuli mulle ihan puskasta. Just olin samana iltapäivänä saanut puhelun joka oli järisyttänyt kyllä jo maailmaani. Vaikkei se varsinaisesti minua koskenutkaan. Oltiin juuri jouluostoksilla ja mulla hyvä fiilis, että vihdoin voin laittaa ihka oman joulun. Pasmat meni puhelun jälkeen aivan totaalisesti sekaisin. Hyvä kun tajusin ostaa ne joululahjat mitä olin suunnitellut. Onneksi olin pitkin syksyä väkerrellyt lahjoja. Tavaroista nimittäin jäi varmaan puolet sen puhelun jälkeen kauppaan. Ja sitten tulomatkalla tuli paukku. Pysähdyttiin tupakalle. Niin Mies ilmoitti haluavansa erota ja kysyi että enhän minä vaan pistä vastaan. No, jos ei mies pitämättä pysy ei se väkisinkään pysy. Sitten alkoi tulla syytöstä niin että olin ihan sanaton ja sitten kysytään onko minulla asiaa jotain sanomista. Oli yhtä paljon kuin nyrkkeilijällä, joka on juuri joutunut täystyrmäyksen kohteeksi. Oksetti. En ollut kuulema antanut hänelle vastuuta asioissa ja olin kohdellut häntä kuin lasta (olin antanut kyllä vastuuta, mutta kun ei homma toiminut, mitään ei tapahtunut) en ollut kuulema komentanut tarpeeksi. Sitten sain syytöksen lapsettomuudesta (keväisen keskenmenon jälkeen pistätin piuhat tukkoon) ja, että lapsi/lapset olisi kuulema pelastanut liitomme (juu, niin varmaan, aikasempikin lapsi on äidillään täysin ja raskaus olisi ollut todennäköisesti minulle jopa vaarallinen) Ja, että sen uusi naisystävä (myös silloin vielä naimisissa) on vain pitänyt sen järjissään. Aha, vai niin. No siitä sitten vaan.

Joulu meni läpi jotenkin. Mies vei lahjat, minä en suostunut lähtemään mihinkään, en halunnut näytellä enkä pilata asiallani muiden joulua. Miehen uusi naisystävä haki Miehen jouluaatto iltana klo 22:30 ajelee ja juttellee. En ole ikinä ennen ollut jouluaattona niin päissäni kuin olin silloin, Olin kuitenkin ostanut jouluksi ja uudeksi vuodeksi punaviiniä ja juustoja. Ja v-käyrän nousu sai aikaan sen että halusin tuhota ne. Sainkin juotua kaikkiaan jokun 3-4 pulloa punaviiniä suorastaan kevyesti. Viha sai pään pysymään selvänä. Ei meinaan ollut juuri seuraavana aamuna edess krapula. Heti uuden vuoden jälkeen Mies muutti pois, mutta tavaroita on täällä yhä edelleen, pois häipyvät koska lie. Talo jäi erossa minulle, koska minä sen olen ostanut ja maksanut kaiki maksut. Tehtiin nimittäin sitten ennen eropapereita avioehto. Kissoista ja koirasta on yhteishuoltajuus :)

Ärsyttävää tässä kaikessa on, etten pääse eteenpäin elämässäni, koska miehen tavaroita on edelleen täällä paljon ja niiden häipyminen on hidasta. Ja olen jatkuvasti väsynyt.

Pahin tapahtuma puuttuu vielä. Liian kipeää.