Masentavaa. Ilma on niin syksyinen, että ihan yäk. Olisin varmaan nukkunut pidempään, mutta Kauhu oli jo sitä mieltä klo 7:30, että nyt on mamman aika kömpiä ylös sängystä. Niinkuin oli muuten illalla klo 22 jälkeen sitä mieltä, että nyt nukkumaan. On se hyvä että on joku vahtimassa, että menen ajoissa nukkumaan ja herään :) Niinpä sitten möngin ylös sängystä, vaikka vilkaisu ulos oli kaataa minut takaisin peiton uumeniin.

Hellaankaan ei voinut tänä aamuna tehdä valkeaa, kun Miehen ja sen Serkun (?) pitäisi tulla katsomaan tuota takkaa. Saako sitä vielä korjatuksi, vai meneekö uusiks koko helehoito? Jos menee uusiks, niin voi paska. Menee monta suunnitelmaan uusiks. Ja remontti siirtyy hamaan tulevaisuuteen. No, onpahan ainakain tavotteita. Kiukuttaa.

Pistin pyykkikoneen jylläämään, vaikkei olekaan mitään toivoa saada vaatteita ulos kuivamaan. Jos aijon saada jotain järjestystä tähän huusholliin on paree aloittaa käymällä läpi tuo vaatevuori. Siis vaatteita on vähän joka puolella (paitsi keittiössä). Kaverini laihtui 35kg vuodessa ja antoi minulle kaikki vanhat hyvät vaatteensa. Vaatteita tuli yli 10 isoa muovikassillista. Eipähän tartte ostaa. Sain monet farkut (en muista koska mulla on ollut tätä ennen farkkuja), hameita, ja läjäpäin paitoja niin juhlaan kuin arkeenkin. Ja sitten vielä takkeja kaikkiin vuoden aikoihin. Suoraan sanottuna meinaa loppua säilytystila kesken tai siis no. Joutuu opettelemaan jotain uusiks ;)

Kissatkaan eivät ole ollenkaan ulos menossa :) Kumpikin kyyhöttää tuossa minun kyljessä kiinni nojatuolin käsinojalla. Mistä tulikin mieleen, että nuo kaksi nojatuolia saa kirveskäsittelyn jahka sää on suotuisa. Ne olis itse asiassa pitänyt hävittää jo vuosia sitten, mutta aina se on vaan jäänyt. Nyt on niidenkin aika lähteä. Hmmm... Miehet vois kantaa ne...Eipäs. Jos ne kantaa ne pihalle nyt ne jää siihen sitten lojumaan. Ne on kannettava sitten kun teen niistä samantien silppua. Ja heittelen liiteriin ja autonperään roskikseen vietäväksi. Eli vitutuksenpurkausprojekti. Tulee meinaan äkkiä silppua. Yhden sohvan olen siten palastellut, eikä mennyt kuin puolituntia. :) Kiukku ja suuttumus antaa yllättävät voimat. Hetkeksi. Sitten kun hetki on ohi vain tärisee uupumuksesta. Sitten usein tulee myös itku.

Höh, kaupaankaan ei pääse vielä pariin tuntiin. Maito on kaikki. Ja leipä. Yhtään ei kyllä inspirois lähteä edes käymään kaupassa, mutta kai se on pakko. Elukoilla kyllä on aina ruokaa, mutta oma ruoka on välillä vähän niin ja näin. No, ei tässä nälkään kuole, ruokaa on kyllä pakastimessa.

Taidan katsoa jotain sarjaa yhden jakson. En halua sunnuntaina tehdä hirveästi mitään ylimääräistä, kuitenkin olen aina yrittänyt pitää sunnuntain vähän niinkuin lepopäivänä ja silloin ei kauheasti kyllä mitkää työt meinaa onnistuakaan. Eikö se vanha sanonta mennyt; Pyhätyöllä ei oo siunasta... tai jotain sinne päin, vakkei Lehmä tunnekaan pyhäpukua :)