Nyt ne on sitten ohi.

Ensinnäkin vieraiden käynti. Aamulla puhelin soi ja kehuttiin, että me tullaan aamukahville ja me ollaan siellä ihan just. Eikä sitten mitenkään otettu kuuleviin korviin, että olisin tullut läheiselle huoltamolle sen sijaan, että he tulisivat luokseni kotiin. En ehtinyt edes autoon siirtämään, kun pihaan peruutti hyvän kokoinen asuntoauto. Kahden ensimmäisen lauseen kuultuani olin jo niskakarvat pystyssä. Kaverini osasi olla ihan ok, mutta tämä hänen Puolisonsa ei todellakaan tiedä koska on parempi pitää turpa kiinni. Olin oikeastaan aika järkyttynyt siitä miten paljon kaverini oli muuttunut siitä mitä olin hänet aikasemmin nähnyt. Ensin kaikki näytti olevan ihan ok, mutta sitten huomasin ettei niin ollutkaan. Kaverini oli hukannut jotain. Ennen niin elämäniloinen ihminen oli muuttunut... en tiedä miten sen ilmaisi... orjamaiseksi. Onnekseni Puoliso oli niin allerginen eläimille, ettei viihtynyt sisällä viittä minuttia.:) He sitten ns. tarjosivat aamukahvit ulkona, eli pihassa asuntovaunun takana. No, eihän siinä mitään. Puoliso kävi pienellä tutkimusretkellä ympäristöön sinä aikana, kun me kaverin kaa keitettiin kahvit. Tosin tutkimusmatka kesti senverran kauan, että me jo kerettiin pelätä, että kahvi jäähtyy, mutta ei oikein viitsitty alkaa juomaan, koska jos oltais juotu jo ennekun tämä Puoliso olis palannut olis voinut tulla siitä kunnon huuto, joten mielummin päätettiin sitten odottaa. He halusivat sitten lainata minun konetta ja netti yhteyttä lukeakseen sähköpostinsa. Eipä mulla ollut mitään sitä vastaan. Sinä aikana, kun Kaverini oli netissa hoitamassa asioita Pidin puolisolle kohteliaisuudesta seuraa saadakseni, vaan kuula kuinka Kaverini oli joka asiassa niin osaamaton ja surkea. Siinä vaiheessa meinasi jo kihelmöidä rystysiä. Purin hampaat yhteen ja sai pidettyäni niin käteni kurissa kuin turpanikin kiinni. Sitten kun Puoliso suunnitteli tulevaan reittivalintaa olin vähällä kysyä onko teillä ylimääräistä rahaa, koska järkevyys siitä oli aika kaukana. Ajetaan ensin kohteeseen A sitten B sitten C ja sitten TAKAISIN kohteeseen B. Ihan miten vaan. Ja sitten oli kauhea kiire. Hohhoijaa. Ei se minua sinällään haitannut, etteivät kauan viipyneet, mutta...Miksi lomalla pitää syöksyä paikasta toiseen kokoajan henki kurkussa?

Kissat ovat nyt myös muuttaneet nyt molemmat paremmille hiirenmetsästysmaille. Pentuna opittujen pahojen tapojen vuoksi tultiin Miehen kanssa siihen tulokseen että ei niitä voi sittenkään antaa enää kenellekkään. Ja minä en enää jaksanut niiden kanssa. Harmi sinällään. Kävin Työkaverin kanssa (hänen autollaan) suorittamassa tämän ikävämmän toimituksen sinä aikana, kun Kauhu oli Miehen kämpillä. Mies haki aamulla Kauhun ja vei sen minun autolla kämpilleen. Sitten kun ikävä toimitus oli ohi, ’paketti’ valmiina Miehen autossa ja hautajaiskahvit juotu (samalla minä rauhoittunut itkemiseltäni), Mies toi Kauhun takaisin ja lähti kotiinsa ’monttubileisiin’. Näin siksi, ettei koira pääsisi mitenkään kärrille mitä oli todella tapahtunut. Oli parempi sille, että ne vaan tavallaan katosivat. Ei se kauheasti näytä niitä kaivanneen. Onneksi.