Kuka hukkasi ajan? Päivät ovat karannet käsistä, että huis vaan. Johtuu varmaan siitä kun Kauhulla ei ole ollut kaikki ihan kunnossa. Kissojen häipyminen on laukaisut taas ns. lupsutus ongelman. Koira nuolee kikkelinsä verille. Edellisen kerran se teki sen, kun olin isän hautajaisissa ja koko päivän pois kotoa. Työkaveri kävi vaan kerran päivällä käyttämässä ulkona. Ihmettelin illalla, että mistä lattialle ilmestyy veritippoja. Tassut oli ehjät, missään ei näkynyt haavaa, mutta veritippoja ilmestyi. Sitten huomasin, että jätkän ’pistooli’ tiputtaa. Koska perjantai illalla ei tietenkään eläinlääkäriä ihan noin vaan saa, päätin seurata tilannetta ja soittaa aamulla. Aamulla ei verta enää tullut joten annoin asian olla. Nyt ongelma nostaa taas päätään. Varsinkin jos on sellainen päivä ettei oikein päästä yhtenä minnekkään tai se joutuu olemaan pitempään yksin kotona. Kävin Kauhun kanssa toissa päivänä, kun oli pilvinen viileä päivä, Keskisellä. Kauhu odotti autossa kyllä, mutta olipahan tekemistä, kun seuraili ihmisten tulemisia ja menemisiä. Palkioksi se sai sitten grilliltä hommaamani pekonin siivun, keittiöltä oli tosin laitettu yhden siivun sijaan kaksi. Hiukan ihmiset parkkipaikalla katsoi kun syötin sille niitä siivuja. Hain apteekista betadinea ja ruiskun ilman neulaa :) Sitten eilen laimensin betadinen vedellä (laitoin vettä 1½cm pilttipurkin pohjalle ja tiputin siihen betadinea), kunnes lios oli teen väristä. Sitä sitten ruiskutin ’pistoolikotelon’ aukosta sisälle ja annoin valua pois, toistin kolme kertaa. Eläinlääkäri tilanne on täällä ihan mahdoton joten soitin neuvoa jo eräältä kaverilta jolla on kenneli. Eilen illalla ei enää tullut veritippoja ja lupsuttaminen näyttää loppuneen tai ainakin vähentynyt huomattavasti. Lenkillä ollaan käyty muutaman kerran. Lyhyillä, mutta samalla olen kouluttanut tai paremminkin kerrattu vanhoja juttuja. Niin eikös tämä karvaperse saanut vasempaan takatassuun haavan yhden varpaan syrjään. ”Kompura olis hyvä hevonen ku pysyis pystyssä”. Tänään sitten taas tuulee niin ettei tuonne ulos kauheasti huvita lähteä vaarantamaan jätkän korvia, kun ne nyt ovat hyvässä kondikssa.

Keskisellä käynti oli ihan kivaa vaihtelua tähän kotona oleiluun, joskin aika rasittava. Oltiin kumpikin Kauhun kanssa aika väsyneitä. Silti Kauhu auttoi tavaroiden sisälle kantamisessa. Kantoi sellaisen kirves, puukko ja oksasaha-setin sisälle ja toisella reisulla toi pesuaine purkin. Apu se on vaan pienikin apu. Ostin itselleni kolme perhosorkideaa + niille lasiruukut. Yhdestä ruukusta lähti kolme palaa ruukun reunasta irti. Pitää hakea jotain keraamiikka liimaa ja liimata ne takaisin kiinni. Ruukut ovat kauniit, niinkuin säröillä olevaa lasia. Siten liimatut palat eivät tule häiritsevästi esille. Viherkasvitarhani suurenee :) Tosin pelargoni taitaa heittää henkensä.

Kasvihuoneesta saa jo tomaattin silloin tällöin. Ja kasvimaalta sipulit lykkää vartta niin, että taidan ottaa ja alkaa pistää niitä silpuksi ja pakkaseen. Tuskin niistä kuitenkaan mitään kunnon sipulia muuten tulee. Kaverin kasvimaalla tulee kyllä. Sain häneltä kesäkurpitsan joka on niin iso, että siitä saa ainakin 2-3 päivän aterian ihan helposti. Ja se ei todellakaan ole ainut siellä kasvimaalla. Että saan käydä lisääkin hakemassa.

Sen verran kylmää ja kosteaa tahtoo olla, että pari kertaa olen lämmittänyt hellaa. Aamulla sai oikein tehdä töitä, että sai pesän syttymään ja kahvit keitettyä. (Puut saa näköjään tänä talvenakin tuoda viikkoa ennemmin sisälle kuivamaan niinkuin viime talvenakin.) Ja saunaan ajatelin kohta lähteä laittamaan tulet ja saunoa ihan aikanaan. Kuka se on määrännyt, että saunoo pitä vaan illalla? Tämmöinen paskakeli ettei oikein huvita ulkona oleilla niin taidetaan Kauhun kanssa käydä kasvihuoneella ja lämmittää sauna ja laittaa ruokaa. Siinäpä onkin päivän aktiviteetit :)

Koska eilenkin kävin työkaverin ja sen kahden tyttären ja yhden heidän kaverin kanssa taas Keskisellä olen aika väsynyt. Välillä komennettiin likkoja sen äidin kanssa duona yht’aikaa, että käskyt meni perille. Aah, mikä rauha ja hiljaisuus odottikaan kotona. Tällä reisulla muistin ostaa jopa tulostimeen mustat musteet. Minäkö homespää? Ostin karkkia pitkästä aikaa, mutta ei mitenkään hirveesti tehny illalla mieli, muutaman söin ja sitten tökkäs. Ilmeiseti aamukahvin sokeri riittää päivän sokeritarpeeseen. Muutenkaan ei tee nykyisin juurikaan imelää mieli. Tosin yks ilta söin litran jäätelöä huomaamatta elokuvaa vahdatessa. En syö sitä yleensä kuin 1/3-1/2 korkeintaan kerralla. Olin järkyttynyt.

Eilinen aamu ei mennyt sitten alkuunkaan putkeen. Heräsin hyvissä ajoin soittamaan eläinlääkärille, jos vaikka olis sattunu olemaan tavattavissa. Ei puhettakaan. Sitten lähdin itse juttelutuokioon. Parkkipaikalle ajaessa katsoin yhtä liikennemerkkiä ja ajattelin, että kai mä pois lähtiessä törmään tuohon (siihen on meinaan tosi moni autonsa kolhinut). Sisällä sain kuulla, että aikani oli ollut kaksi tuntia sitten, voi paska. Sain uuden ajan. Ja arvatkaa? Minä sitten todella parkkipaikalta lähtiessä peruutin ja käänsin auton etukeulan siihen helvetin liikennemerkiin !!! Minkäänlaista metallin kirskahdusta ei edes kuulunut. Korpes sen verran, etten edes viitsinyt pysähtyä katsomaan miten auton oli käynyt vaan ajoin yhtäsoitoo kaverin pihaan. Siellä vasta kun sain auton parkkiin kiersin katsomaan vahingon laajuuden. Ja voi luoja. ’Pelti’ eturenkaan kohdalta oli ainakin 5 cm sisässä. Onneksi ei etupuskuriin tullut juuri mitään. Se on paljon isompi ’pelti’ Mutta se kulmapelti menee ihan uusiks. Enää ei voi puhua mistään pelleistä vaan tuo autonkorin materiaali on jotain ihan muuta. Olisko alumiinia? Mutta metallia se ei ole. Ja kolarissa tuollainen ei todellakaan suojaa yhtään mitään. Nyt sen vasta tajus miten hepposta ainetta se kori on, kun se ei edes kirskahtanut metallisesti, vaikka jälki oli noin paha. Luulin katsomatta, että siihen tuli vaan naarmu. Pitääkin mennä maanantaina käymään naapurin verstaalla :) Omistaa nääs kolarikorjaamon.

Nyt lähden järkyttää naapuria ja lämmittämään saunaa. Vaikka ei ne taida enää siitä järkyttyä, paheksuvat vaan. Siitä vaan, ei mua hetkauta suuntaan tai toiseen.

ps. En sitten saanut aikaiseksi lähteä tänäkään vuonna sinne Isokyrön 1700-luvun markkinoille. Jos ensi vuonna...