On se kun ei voi aamullakaan enää nukkua rauhassa , kun pitää nuo verenpainelääkkeet ottaa aamulla sen verran aikaisin, että kerkee vaikkuttaa. Heräsin aamulla seitsemän jälkeen. Lääkeet nassuun, eikä saanut edes taaskaan syödä. Oli nimittäin verikokeisiin ja keuhkokuviinkin meno samalla reissulla.
Vein Miehen töihin mennessäni ja ajelin sitten arvauskeskukseen. Kuljin labran kautta neuvolan aamuvastaan otolle ja nappasin itselleni jonotusnumeron jo valmiiksi. Mua ennen oli yli 10 hlö. Aamuvastaan ottoa sattui pitämään tämä tuttu hoitaja. Tunsin hyvin sykkeen kun hän mittaili siinä verenpainetta ja se oli jotenkin musta hidas. Hoitaja sen mittasikin ja sai vaan 44ss/min. Hui! Mulla on tavallisesti 65-68ss/min. Kehuikin, ettet sä mitään kyllä jaksakkaan tehdä noilla sykkeillä. Hoitaja arveli, että yksi lääke voi pudota lääkärillä sunnuntaina pois, Orloc joka on betasalpaaja, kuulema. Verenotossa ei hoitaja meinannut saada suonta kiinni joka on epätavallista mulla. Niin, ettei ne alhaiset paineet nyt niin hyväkään asia pelkästään ollut.
Päivä menikin taloa lämmittäessä, tiskikonetta tyhjentäessä ja täyttäessä ja DVD:tä tuijotellessa ja virkatessa.
Miehen hain välillä kotiin, mutta muuten on ollut ihan hiljaiseloa.