Kuuma. Eilinen ja tämä päivä on menneet ihan vaan melkein mitään tekemättä.

Eilen aamulla kävin viemässä Miehelle sen aurinkolasit jotka oli unohtanut koiraa tuodessa ja samalla kävin kaupassa hakemassa kinkkua leivän päälle. Kysäisin tuleeko se hakemaan tavaroitaan koska. Sanoi, että voi tulla töiden jälkeen. Kysyin haluaako se samalla syödä, kun ajattelin että kyllä sitä voi samalla sillekin antaa, jos vaikka se auttaisi saamaan inspiksen taas ruuanlaittoon. Lupas tulla. Itselleen on todella tympeää rueta vääntämään yhtään mitään. Ajatus siitä mitä laitan, sikisi vasta kotona ja jouduin laittamaan viestin, että tuopas tullesas paketti jauheliha. En viitsinyt lähteä takaisin kylälle eikä pakastimessa ollutkaan jauheliha enää, vaikka olin sellaista muistellut. Kävin ’kaivamassa’ omasta maasta sangosta meille perunat ja kasvimaalta sipulia ja salattia. Tuntui ihanalta tehdä ruokaa pitkastä aikaa (taitaapa olla melkein puolivuotta edellisestä kerrasta). Vähän lihat ruskistui liikaa (ei palaneet), jauhoja tuli liikaa ja kastikeesta ensin tönkköä ja sitten luirua, mutta puolikas koskenlaskija tasotti aika lailla. Tuli VÄHÄN enemmän kuin alkuun piti. Oli vähän keittotaito siis niinku ruosteessa. (Tänään samaa kastiketta +valkosipulimaustettu ruokakerma ja makaroonia. Mies toi kurkkua ja tomaattia salaattiin. Huomiseksi luvassa sama kastike ja riisiä. Ja huomenna saan taas munaa, siis kananmunia. Mies tulee syömään munat kädessä :P) Hyvä ruoka, parempi mieli.

Siinä samalla kävin laittamassa saunan lämmite kun kerran olin saunasiiderinkin ostanut (vahingossa alkoholittoman, hyi, ku oli äitelä). Mieskin halusi tulla saunaan. Olihan sille siellä vielä pyyhekin, vaikka olin kerran ollut jo vähällä roudata sen pesuun ja pistää sitten kaappiin.

Miehellä on ilmiselvää tarvetta puhua jonkun kanssa. Se on esitellyt peliostoksensa R-ope-con-ista, myös pelin toimintaperiaatteet, kantoi mun avuks tavaraa yläkertaan jne. Ja sunnuntaina puhuttiin kirjoiteltiin netin välityksellä aamuyöhön puolikahteen asti. Lopulta Mies pelkäsi ettei herää aamulla töihin, niin lupasin tehdä varmistussoiton. Jokin on muuttunut. Mies ei ole enää niin kireä kuin aiemmin, tosin minäkään en ole enää koko ajan purskahtamaisillani itkuun. Nyt kun se on käynyt täällä syömässä on jutustelu ollut ihan rentoa. (Aiemmin ei ole ruokakaan kelvannut.) Edelleen Mies vie täältä pois tavaroita mutta enää se ei ole ollut sillälailla ahdistavaa niin kuin aiemmin.

Kävin tänään Työkaverin tyttären 12v. kakkukahveilla ja lainasin hänen kynsilakkaansa ihan vaan piristääkseni itseäni kauniilla värillä. Siellä jostain syystä sana koulu oli suurinpiirtein kielletty puheenaihe. Välillä oli pakko vähän kiusotella ja olin saada kummakin tytön kimpuuni. Kissanpentujen kopan laitoja oli pitänyt jo korottaa 30-40 cm etteivät pennut karkaa :) Varsinaisia kiipeilymestaria mokomat pikku naukuja. Pysyttelin niistä kaukana.