Nyt se on sitten nähty sekin. Espressopannu nimittäin. Kahvi on kieltämättä todella tujakkaa, mun makuuni ihan liankin. Sitten sitä voi juoda ja se on jopa todella hyvää kun laittaa sekaan yhtäpaljon kermalikööriä kuin mitä on esperssoa. Ja olin oikeassa, pannu pitää pestä käsin kylmällä vedellä. Purujen laittaminen 'suodattimeen' on vallan mielenkiintoinen operaatio. Jauhe on hienoa kuin tomusokeri ja se suodatin pitää laittaa tasaisen täyteen ja sitten vielä tampata sellaisella teräksisellä tampparilla kevyesti. Ja katsoa sitten ku ruuvaa ylä- ja alaosaa yhteen, ettei siellä jenkojen välissä ole tavaraa. Ja kun ylipäätään sitä jauhetta sinne suodattimeen laittaa, tahtoo sitä olla muuallakin kuin siellä missä pitäis. Olen ladannut sen vempeleen kerran ja taitaa mennä hetki enneku teen sen uudemman kerran. Että kyllä saa meillä Mies keitellä espressonsa ihan itselleen. Keitän itselleni sitten kahvinkeittimellä vanhanaikaisesti ku haluun kahvia. Tai pannulla jos haluan oikein nauttia kunnon kahvista. Nih!
Vanhan aikaisesta tulikin mieleeni. Eilen aamulla, kun oli sähköt poikki muuntajatöiden takia (ollut hetki ja tämä pitkin joulukuuta) laitoin hellaan tulet samalla kun laitoin takkaankin. Pälkähti mieleeni lämmittää kaupan karjalanpiirakoita paistinpannulla hellalla samalla. En muistanutkaan mitenkä hyviä niistä sillä lailla tulee. Rapeita ja suussa sulavia. Ihan toista kuin mikrossa jossa niistä tulee pehmeitä lötköjä. Vaikka valmistus vei kauemman aikaa hellalla, mutta kyllä se oli sen väärti. Vesi herahtaa vieläkin kielelle.
Teen jonkun verran vieläkin asioita vanhanaikaisesti. Ja tekisin joitakin asioita vieläkin,jos ei se olisi joillekin kavereille ollut aikanaan liian vaikeaa. Kuten kahvin keittäminen oikein pannulla hellalla. Ne eivät sitä oppineet vaikka minä yritin opettaakin. Lopulta luovutin ja ostin kahvinkeittimen. Ja toinen asia mikä mulle on tullut kaverin painostuksesta on pölyimuri. Vempele jonka kanssa en tule mitenkään päin toimeen. Sitten KUN rupean siivoamaan olen ennemmin pyyhkäissyt lattiat lastalla ja rätillä, kun kaivanut pölyimurin esiin ja kiskonut johdon sisuksista ja kasannut sen täyteen taistelukuntoon. Ja juuri kun olet melkein saanut imuroitua loppuun, niin johto loppuu kesken. Ja sitten pitäisi vielä kuitenkin pestäkin se lattia sen jälkeen. Se pesu tule sillä samalla vehkeellä kuin roskat ja villakoirat. Tämän konstin opin aikanaan ku olin muutaman kuukauden eräällä siivousfirmalla töissä. Eli en sentään konttaa lattialla perse pystyssä luuttuamassa. Ei meinaan muuten kestäis enää polvetkaan.
Toisaalta olen omalla tavallani vanhanaikaisista taidoistani ylpeäkin. Enpähän ole ainakaan uusavuton. Ja olen jokseenkin hullu kun lisää haluaisin oppia. Esim. perunajauhojen teko on sellainen taito jonka haluaisin osata, ehkä joskus.
Ee kaet minä oo aatoksis kuitenkaan ihan vanahan aekanen oo ku joteniisa tyröön tätäe tietokonettakii...Voi räkä, kyllä on savo unohtunu täällä maailman turuil ihan tyystin. Pitääpä ottaa taas ja lähteä käymään kotopuolessa kielkurssil, tai jottae.