'Citykaneilla' eli kaupungissa asuvilla rusakoilla oli aamulla liikenneympyrässä ihan omaa ympäriajo-turnaus. Ei siinä paljon kerennyt autosta välittää, kun piti niin lujaa kiitää puskien seassa. Tuli oikein hyvälle tuulelle.
Töissä huomasin vessassa jotain hauskaa. Lattiaviemäristä, lavuaarin alla, kasvoi viljan oras. Minun pitäisi osata sanoa oliko se ohra vai kaura, mutta kun en muista enää kumpi kiertyi kumpaan suuntaan. Enkä kyllä viitsinyt rueta lattialla konttaamaan ja tutkimaankaan asiaa tarkemmin. Hauska ilmestys kumminkin. Työkaveri ei meinannyt edes uskoa, kun kerroin. Kävi oikein katsomassa. Meillä menasi molemmilla mennä siihen kiimaiseen hiehoon hermot, kun se huutaa kimotti niin aamu- kuin iltatöilläkin. Se huuti jopa kun se makasi. Kova on 'miehen kaipuu'. Jos sen sitten huomenna siementäis...EHKÄ. Jos aamulla kuuluu pihauskin niin saa jäädä seuraavaan päivään...ehkä. Plääh! Että voikin olla kinkkinen tapaus. Sillä hieholla minkä jätin siementäjän turvallisuuden takia siementämättä oli sitten tullut veret. Merkkasin kalenteriin ylös. Lisäksi olen kirjoittanut erilliselle lapulle kaikki mahdolliset kiima oireet eri lehmiltä mitä olen nähnyt. Saa sitten emäntä ottaa vuorostaan siitä selvää.
Verenpaineet alkaa pikkuhiljaa ilmeisesti asettua aloilleen. Loikkasinpa siinä sitten hetken mieli johteesta hoitajan huoneessa olleeseen vaakaan...4 kg häipynyt painosta kolmessa ja puolessa viikossa. Enkä oikeastaan ole tehnyt kuin yhden jutun, rupesin leikkimään koiraa eli vaihdoin lautasen sellaiseen jälkiruoka kuppiin. Siis silloin kuin meillä ei ole ruualla salaattia. Yritän kuitenkin syödä kupillisen päivällä ja toisen illalla töiden jälkeen. Mitään muuta en oikestaan ole tehnyt, paitsi opettelen TAAS juomaan...vettä. Se kun ei meinaa laskea. Hyvä kun 1½ litraa saa päivässä katoamaan. Ruuan kanssa kyllä menee kerralla ½ litraa kerralla, mutta ne väliajat. Ääh!!! Kuin tervanjuontia. Mehua on välillä pakko juoda, kun oikein tökkää. Tästä innostuneena kävin sitten kaupasta hakemassa pakastevihanneksia, vaikka ei pitänytkään tällä viikolla käydä kaupassa. Tosin mukaan tarttui pari purkkia kermaakin, kun sai puoleen hintaan. Jos sitä tekisin vaikka lauantaina kukka-parsakaali gratiinia, kun Mies niin siitä tykkää ja sillä on ollut suht' rankka viikko, jos vähän hemmottelis.
Päivällä meillä oli Soturiprinsessan kanssa erimielisyyttä siitä ulkoillaanko tänään vai ei. Se piti kauheaan naukumista ja ulko-ovea raapi hullunlailla. Kielsin monta kertaa. Ei mtään vaikutusta. Heitin sitä kohti jopa hiusharjalla. Ei kovin pitkäaikaista vaikutusta. Sitten keksin. VANKILA!!! Kissa koiran näyttelyhäkkiin ja jätetään huomioimatta vähäksi aikaa. Oli varmaan vartin, kun päästin pois. Meni vartti, taas naukuminen. Takaisin vankilaan. Siirsin isännän kengät pois tassujen ulottuvilta. Kissa ylettyy muuten uskomattoman kauas ja sillä on näköjään uskomattomat voimat, kun se haluaa pois jostakin tai johonkin. Metallisen häkin ovikin notkui, kun neiti puski päätään oven alareunaan. Tällä kertaa aika tuplaantui. Yritys murtautua ulos oli suorastaan raivokasta. Mutta nyt asia meni perille. Kerjääminen ulos loppui siihen. Illalla yritettiin taas, mutta nyt lähelle lentävä hiusharja riitti. 
Mikä voi olla kun, yhä edelleen väsyttää? Illalla menin vartin yli yhdeksän nukkumaan, mutta väkisin makaamiseksi se meni. Katsoin viimeisen kerran kelloa vähän yli yksitoista. Sitten oli lähtenyt taju, koska seuraavaksi säpsähdin herätyskelloon. Jos olisin ollut näin väsynyt silloin kun oli siellä rankassa paikassa, niin olisin kuollut. Olo on kuin tiskirätillä, paitsi, että se tiskirättikin olisi varmaan ryhdikkäämpi.
Ja kun tulin illalla töistä niin eikö vastaan tullut poliisin Mondeo. Mistä nyt tulikin mieleen, että tänään oli tullut kesänopeusrajoitukset. JEE! Taas saa ajaa ihan luvalla työmatkallakin sataa.