Yheinen taipaleemme alkoi 1.9.1998 Olit odotettu ja kaivattu. Olin itseasiassa odottanut Sinua, jos kolme pitkää pitkää kuukautta. Minulle oli yritetty tarjota jo pari kertaa jotain muuta, mutta minä halusin nimenomaan Sinut. Lopulta olin jo uhannut Myyjääsi, ellet Sinä ole sinä päivänä noudettavissa hirtän Myyjän jostain miehille hyvin herkästä paikasta. Oli kuulema Myyjällä ollut hiki otsalla kun oli aamulla mennyt varastolle katsomaan joko olit saapunut. Ja olithan Sinä. Samantien olit pääsyt viimeistelyyn ja saavuimme etupihalle yhtä aikaa. Siinä sinä loistit kauniina ja uutena silloin Liikkeen edessä aivan kuin vähän olisit ollut odottavalla kannalla sinäkin.Kun paperit oli tehty ja rahat vaihtaneet omistajaa, pääsin vihdoin istumaan puikkoihisi. Tuli hyvä tunne luottamuksesta ja varmuudesta. Siitä alkoi meidän pitkä 482 772 km, melkein 13 vuotta kestänyt taival. Taival, jolle mahtuu muistoja ja tapahtumia.

Kun toin sinut kotipihaan, tuli meille suoranainen kansainvaellus. Joku kysyi hyvin halveksivaan sävyyn: ”Kuka on ostanut Škodan?” Kysyin vastakysymyksen hyvin rauhallisella ja hyisellä äänellä:”Mitä vikaa?” Ja keskustelu päättyi siihen.Ensimmäisenä otettiin tuntumaan toisiimme kylän jääradalla. Sain tuntuman miten Sinä reagoit ohjaukseen ja milloin tiedän että, nyt lähtee puskemaan. Oikeastaan kävimme useampana vuonna leikkimässä milloin jäällä, milloin keskellä yötä tyhjällä isolla parkkipaikalla. Opin pian miten saisin sinut tarjittaessa pyörähtämään hyvinkin pienellä alueella 180º tai tarvittaessa 360º ja miten reagoit jarruihin. Näistä leikeistä oli usein talven taipaleilla hyötyäkin.
Uskollisesti kuljetit minua niin töissä, koulussa kuin vapaa-ajan riennoissakin. Oli keli mikä tahaansa et koskaan jättänyt välille, paitsi silloin, kun lunta oli tuiskuttanut tielle niin, että nelivetoinen auto jäi samalle peltoaukealle kiinni samaan aikaan. Koulussa asuntolalla olit yhtenä aamuna ainut joka suostui lähtemään liikkeelle, vaikka oli sinun vuoro olla vapaalla. Mutta niin vaan hörähdit -30ºC pakkasestä liikeelle ilman lämmitystä, vaikkei kukaan uskonut. Kunnoituksesi kasvoi toisten silmissä sitä enemmän mitä kauemmin he Sinut tunsivat.
Retkillä ei tarvinnut telttaa, koska Sinun penkeillä oli ihan hyvä nukkua. Ja kolme iso miestäkin pystyi nukkumaan vaivatta syleilyssäsi, kunhan hiukan sovittelivat.
Sinä olet kuskannut kyydissäsi niin ihmisiä, kissoja, koiria kuin vasikankin. Olet perässäsi kiskonut kärryllä rehupaalia. Trailerilla toista autoa kovassa lumimyrskyssä satoja kilometrejä, eikä se reissu ihan laillisiakaan ollut, kuormaa oli enemmän kuin laki salli. Ojassakin sillä reissulla käytiin. Ja palomiehet ihmetteli miten Sinä olit niin nätisti itsesi sinne ojaan ojan suuntaisesti pyörilleen parkeerannut.Ja sitten sinä et ollenkaan halunnut tulla sieltä pois. Et vaikka meitä oli monta henkeä tuuppaamassa ja paloauto tieltä veti. Sitten vasta, mokoma, uskoit kun minä sinua ääneen käskin nousemaan pois ojasta.

Nykyinen Mieheni ajoi kaverinsa kanssa Sinulla kolarin. Aistin jotain tapahtuneen, vaikka olin itse tapahtuma hetkellä kymmenien kilometrien päässä. Jonka sitten Mieheni puhelu vain vahvisti. Sinä olit hienosti suojellut heidät säikähdystä pahemmilta kolhuilta. Se olikin suurin remontti mitä sinulle oikeastaan koskaan on tehty. Pikkuvikoja aina löytyy ja kaikkihan käytössä kuluu.
Vanhemmiten sinä muutuit hiukan oikukkaaksi. Et enää taipunut kaikkien käsissä vaan usein minun piti käydä suostuttelemassa sinut jopa liikkeelle. Ja parina viimeisen talvena ilmeisesti lyi -25ºC pakkanen oli vanhalle moottorillesi liikaa, etkä suostunut lähtemään liikkenteeseen,vaikka Sinua kuinka mainittelin. Katsastusmies ei tykännyt sinun pitsihelmaisista lokasuojistasi ja kertoi, että tämä on sitten viimeinen vuosi ellein niille tee jotain. Oli tullut aika etsiä sinulle seuraaja.
Vuoden vaihteen jälkeen sait sitten rinnallesi Uzin. Puoli vuotta sait seuraajaasi opettaa. Alkuun vielä pääsit ajelulle silloin tällöin. Ja nyt syksyllä sitten vielä viimeiselle matkalle tutulle reitille.

Jatka eläämäässi toisia auttaen eteenpäin elämäntiellä. Näkemiin, rakas matkakumppani.