Kuulin juuri äsken Johtavalta, että mua syytetään asiasta jota en ole tehnyt. Ilmoitin kyllä olevani moiseen syytön. Asia koskee eläinsuojelusta tehtyä ilmoitusta. Mua syytettiin ilmoituksen tekemisestä. Varsinkin, kun isäntä tietää mulla olevan alan koulutusta, mutta enpä ole ilmoittanut. Oli se Johtava sen sille isännälle ilmoittanut. Melkein tiedän kuka sen ilmoituksen on tehnyt. Vaihtoehtoja on itseasiassa oikeastaan vain pari.PERIAATTEESSA olisin voinut tehdä sen ilmoituksen, mutta mulla tuo maalaisjärki on sellainen rajottava tekijä. Niin kauan kuin eläimillä on ruokaa ja vettä sekä siedettävät olosuhteet (harvassa ne ovat mitkään ihanteelliset) ja niitä hoidetaan, ei mielestäni ole aihetta tämmöisiin ilmoituksiin. On otettava myös huomioon kaikki tilan tilanteet. Ja minä kyllä sanon hyvin äkkiä suoraan jos jotain sanomista on. On sen eräs isäntä saanut kokeakin ihan konkreettisesti, kun asiat ei olleet kunnossa. En muista olenko tätä täällä kertonut, mutta kerrotaan nyt. Voitte sitten kertoa tuliko tehtyä kauheesti väärin.

Isäntäväki oli reissussa pitkän viikonlopun (4pv) ja minä olin yksin töissä. Ruokaa oli haettu muka koko viikonlopuksi elukoille. Oli kuitenkin vielä kesäaikaa ja laidun. Jo toisena päivänä huomasin, että lehmät syö yöllä navetassa enemmän rehua, kuin minun järkeni mukaan olisi pitänyt. Kävin tutkimassa laidunta tarkemmin. Se oli kokolailla tyhjäksi syöty. Ja se tiesi sitä, että jos olisin antanut rehua niin paljon sisällä yöllä rehua kuin lehmät olisivat syöneet olisi rehu loppunut armotta kesken jo kolmantena päivänä. Oli pakko vähentää sisällä saatavaa rehua.  Olin viimeisenä iltana jo vihainen kuin ampiainen.  Mies oli sinä iltana mun mukana lypsyllä ja se hyppi lähinnä vaan navetassa pois mun edestä kun kuljin kiroillen navetan käytävällä.(Mies sanoi ettei kyllä halunnut olla sen isännän housuissa kun mun kaa tulee vastakkain ekakertaa) Traktoria ei saatu käyntiin (muuten olisi haettu lähimmältä pellolta missä olis ollut paalia paali ja isäntä olisi saanut selvitellä korvausasiat ihan miten tykkää, mutta, kun ei saatu käyntiin niin homma jäi toteuttamatta). Annoin siis illalla loput rehut mitä oli kaikki eteen. Aamulla kävin käsin repimässä kottikärryyn neljälle sisällä olevalle hieholle pellon pientareeltä rehua, että saivat edes vähän jotain. Iltapäivällä kun isäntäväki tuli kotiin ja isäntä pisti nenänsä navettaan...hairasin paidan kauluksista kiinni ja sanoin hyvin vihaisena ” Anna, saatana, olla viimeinen kerta, kun multa loppu rehut kesken”. (Onneks olin sentään kerennyt jo vähän rauhottuu muuten olisin voinut tarjota ensimmäisenä luuvitosta.) Vasta jälkeenpäin tuli mieleen, että menikö vähän yli, mutta asia tuli selväks. Eikä ole siinä talossa sen jälkeen loppunut lomittajilta rehut kesken, eikä ainakaan mulla. Ilmoitin myös Johtavalle tämän tehneeni, että jos isäntä jotain asiasta sanoo sinnepäin, mutta ei ole kuulema mitään asiasta sanonut. Joskus näköjään tarvitaan hyvin suoria sanoja.

Kerran on kysytty/syytetty myös siitä että olen jättänyt johonkin taloon kirjalliset kissanhoito-ohjeet. En ollut sitäkään tehnyt. Mua on helppo syyttää tämmöisistä, kun tiedetään minun käyneen eläinsuojelua koskevan koulutuksen. Mulla vaan on tapana sanoa taloihin asioista suoraan (ihan kaikille ei voi sanoa). Ja sen nyt melkein jo isännät tietääkin. Ja ovat usein ottaneet kiitollisinakin huomautukset vastaan, koska usein tulee helposti se ns. työsokeus. Ulkopuolinen huomaa asiat helpommin kuin se joka tekee aina sitä samaa päivästä toiseen.

Hyvänä esimerkkinä tästä käy eräs tila jossa kävin paljon töissä n. 10 vuotta sitten, mutta parin mokan jälkeen ei sitten ole tarvinnut enää mennä.   Varoitin silloin jo isäntää, että se on ajamassa itseään burn outiin. Ja nyt se on todella tapahtunut ja talosta lähti lypsylehmät sen tähden.   Surullinen tarina kokonaisuudessaan. Kaikkea se rahanhimo teettää. Ihminen ei ole kone.