Minä olen nyt yksin kotona, tai yksin ja yksin. Kolmen hännänheiluttajan kanssa. Mies on kavereineen juhlistamassa täysiä kymmeniä, kun täyttää tulevalla viikolla. Ovat voisi melkein sanoa, että keskellä korpea.

Illalla ja yöllä tuli kaveruksilta mielenkiintoisia tekstiviestejä:”Kauhun kaa saa tulla ja tuo rimpsessakakkua” (mökin omistajalla on pari tyttökoiraa, mutta eivät olleet nyt mukana),” Tuo prinsessakakku, jos tuutte...” ja ”Täällä ei oo koiria...” (klo 02:13) Mies nääs unohti ostaa kakun ja minä sanoin, että saatan tulla käymään tänään. Mutta en oikeastaan ollut edes suunnitellut tarkemmin koko siellä mökillä käyntiä. Olin vain suunnitellut käyväni juoksemalla Keskisen läpi ja hakevani Miehelle JOTAIN synttärilahjaksi. Mutta miten tuollaista anelu määrää voi sivuttaa olankohautuksella? Ei sitten mitenkään. Eli taas sovelletaan ja venytetään aikaa ja lain rajoja. Aamulla tuntia aikaisemmin ylös, koiralle vähän ruokaa ettei tule ’ökkö’ kylään ja töihin. Sitten suoraan töistä (vaatteiden pikavaihto maitohuoneessa) lievää ylinopeutta Kauppaan. Olin Kaupan pihassa 15 min jäljessä aikataulustani. Ja lähdin kaupasta 150€ suunniteltua köyhempänä ja ½ tuntia aikataulua jäljessä. Kotia ajaessa oli noudatettava rajoituksia sinivuokkojen kukinta on siellä reitillä todennäköisempää kuin aamureitillä. Kamat pikakuljetuksena sisälle, koiralle taas tippa ruokaa ja perätila tyhjäksi koiraa varten. Sisällä jaoin prinsessakakun keskeltä kahtia ja pakkasin kummankin puoliskon omaan (tätä varten juuri ostamiini ) rasioihin. Ja sitten kumpikin rasia koiran kantokasseihin. Ja sitten menoksi. Kuului varmaan satakertaa plig, kun nopeus ylitti sallitun rajan.

Perillä odotti, juuri niinkuin olin arvellutkin, mökille pelkkä polku. Kantokassit Kauhulle päälle ja menoksi. Soitin miehelle, että tulee vastaan, kun Kauhulle minusta irtautuminen ei ottanut onnistuakseen. Meni vähän matkaa, mutta palasi aina takaisin. Ja sitten polun alussa oli vielä nuorehko mänty kaatunut polun poikki. Mies porukka oli koikkelehtinut rungon yli, mutta Kauhu olisi halunnut mennä oksien välistä rungon ali. Ja matka tyssäsi siihen. Ei mahtunut kasseineen, Menin sen mukana rungolle asti ja sain kuin sainkin sen lopulta hyppäämään sen yli. Lopulta Mies oli jo niin lähellä, että minäkin kuuli, kun hän kutsui Kauhua. Mutta vieläkään ei meinannut vaan koira suostua jättämään minua. Sitten se sai ilmi selvän Ahaa-elämyksen ja sitten mentiin niin, että lumi pöllysi. Ja näin rimpsessakakku meni perille koirapostina. Mies riisui kantokassit ja lähetti Kauhua takaisin, kun tuli sama ongelma. Huusin ja vihelsin niin, että nyt on kurkku hiukan arka. Lopulta, kun Mies oli mennyt pois näkyvistä (”lyönyt munat turpeeseen”) oli Kauhulla taas sytyttänyt. Ja kyllä mä sitä sitten kehuin kun se palasi autolle. Olin nääs siirtynyt puunrungon luota jo autolle.

Tiedetään, ettei koiraa näin opetetta ”viemään viestiä” ja olimmekin jo varautuneet siihen ettei homma onnistu lainkaan, mutta se meni toisaalta paremmin kuin uskalsin toivoakaan. Miespoppoo sai prinsessansa ja Kauhu liikuntaa. Äkkiä sitten taas kotia takaisin, vaatteet vaihtoon ja töihin. Olin jopa töissä 10 min etuajassa.

Nyt on loputkin tavarat purettu kasseista, takka lämmitetty ja puuhellan uunissa tulossa koiralle puuroa. Odottelen tässä vaan, että saan hellankin pellit kiinni ja pääsen nukkumaan. Puuro kypsyy jo jälkilämmöllä loppuun.

Ai niin, se jotain. Ostin kahdella akulla olevan akkuporakoneen, sukat ja kalsarit. Sekä sikarin joka meni jo kakun mukana. Loput annan sitten oikeana päivänä johonkin aikaan. Olis vielä yksi asia minkä se on oikein toivonut saavansa, mutta voi olla että se tulee jo jälkitoimituksena. Huomenna aijon päivällä nukkua töiden välissä, kunhan kotiudun töistä kaverin aamukahvin kautta. 

172A1198L1189N09P69K