Viikko sitten päättyi vuosiloma. Aloitin kevyesti 2pv töitä, vapaa päivä, 2pv töitä. Ensimmäisissä neljässä työpäivässä oli hauska yhteinen piirre. Jänis.

Ekassa paikassa törmäsin pupuun, kun menin vanhaan riiheen rakennettuun ruokintapaikkaan antamaan hiehoille jauhoja. Ihmettelin ensin, kun levittelin jauhoja isommalle puolelle, että mikä ravahti pienemmällä puolella. (Riihi on kaksi osainen ja sisemmässä on ollut ennen se lämmitys uuni ja se on pienempi. Siellä sijaitsee nyt lämmitettävä vesi kuppi ja suljettava porttisysteemi, että saa hiehon siemmennyksen ajaksi kiinni.) Ensi kurkkaamisella ei näkynyt mitään ja ajattelin jo kuulleeni harhoja. Hetken päästä ääni toistui. Sitten näin jo äänen aihettajankin. Herra/Rouva Rusakkohan se siellä pomppi. Yritti ilmeisesti ulos seinästä läpi. Kiersin sitten toiselle ovelle josta pääsee myös pienelle puolelle, jotta raukka uskalsi kirmata sitten ulos isonpuolen kautta. Kun Pupu Tupuna oli poistettu, saatoin rueta huutelemaan hiehoja ’makuuparakistaan’ syömään. Ne ovat siitä hassuja, että jos huudan niitä niinkuin huutaisin lehmiä laitumelta mitään ei tapahdu. Mutta kun huudan samoin kuin silloin kun niitä pikkuvassuna huutelin maitosangolle; Pentu, pentu, pentu (nopeaan tahtiin, hiukan lässyttävällä äänellä), johan alkaa tapahtua. Ensin kuuluu vastaus; Mööö-ö ja sitten tullaan jonossa kuin köyhän talon porsaat jauhoille. Jolloin on helppo suorittaa pääluvun lasku, että kaikki on tallella.

Seuraavana päivänä Tupuna oli jo riihen ovien edustalla pitämässä parkkia ja pääsin n.10m päähän ennekuin löysi jalat alleen ja paineli täyttä haipakkaa hiehojen laitumen poikki tutkimaan AIV-siilojen antimia. Hiehot rivissä suorittivat ilmiselvää tyylipisteiden ja nopeuden arviointia pupun painellessa ohitse.

Seuraavassa paikassa ensimmäisenä aamuna jänis poistui navetan edestä jonnekin etuoikealle pimeyteen minun saapuessa töihin. Ei jäänyt muuta kuin muutama papana jäkeen kertomaa vierailusta. Ihme etteivät sen talon kissat olleet tehneet siitä paistia itselleen.

Seuraavana aamuna oli lehmien ulkoilupäivä. Kun ensimmäinen lehmä loikki pukkihyppy tissit kahtapuolen heittäen ovesta pihalle kohti tarhassa olevaa rehuruokintahäkkiä, keskeytyi ruokailevan pupun ruokatauko julmasti. Tuli todella liukas lähtö ja meno oli sen verta hurjaa, että vain oikeastaan lumipölly pellolla kertoi missä jänis kiiti rauhallisemmille maille.

Tänään kävin liiterillä täyttelemässä takkapuulaatikoita noin viikon tarpeisiin, kun on luvattu sen verran huisia pakkaslukemia tulevalle viikolle, mutta tänään oli vielä ihan siedettävää. (Tosi kivaa ola töissä) Toin sisälle hellapuita kyllä varmaan ylikin viikoksi. Tai sitten en, jos joutuu pitämään tulta pari kerta päivässä. Sitten kun pakkanen pakkuu nurkissa niin ei tarvitse, kun käydä hakemassa aina valmiiksi ladattu puulaatikko sisälle lämpenemään ja seuraavana päivänä takkaan. Voi olla, että muutaman laatikon joutuu vielä viikonloppuna täyttämään. Ja saas nähdä joko nyt jäätyy saunan vesiputki, vielä on pysynyt sulana.

Huomenna alkaisi työrupeama. Ei ole näin alkuvuodesta hirveästi töitä, kun ’isännät nukkuu talviunta’ eli kaikki säästelee lomiaan. Joillakin paikkakunnilla on lomittajia jopa jouduttu lomauttamaankin, onneksi ei sentään meillä. Vaikka hilkulla taidetaan mennä. Tai en oikein tiedä mitä ajatela kun oma ja kaverin työlistat on suunniteltukin jo ylitöille, vaikka niin ei kai saisi olla. Periaatteessa tai jotain. No, ei mua mitenkään haittaa. Mutta sitten yhden työkaverin lista on jäämässä pahasti minun laskuopin mukaan miinukselle. Tosin hän kyllä sanoo monesta paikasta ettei hän mene sinne eikä sinne, että yritä nyt siinä sitten sellaista työllistää jos vielä jotkut paikatkin ilmoittaa etteivät he mielelään kyseistä henkilöä ota.

Mistä tulikin mieleeni eräs ohjelappu mikä minua kerran odotti. Jos raaka kielenkäyttö häiritsee LOPETA TÄHÄN!!! Sulkuihin kirjoitan reaktioni sitä mukaan kun lappua luin. ”...taulut ajan tasalla. Mene varoen utareille, (???) ne on aina vauhkona (TÄH?) *lomittajan nimi*:n jälkeen (ai, tuon olen tiennyt jo aikaa sitten). Se kun hakkaa (MITÄ?) ja huutaa niin pirusti. Aamulla kuului saatanat ja vitut(MITÄ???) jopa portaille (Siis MITÄ VITTUA?).”  Tiedoksi navetalta on talolle matkaa 50m. Olin oikeasti hiukan pökerryksissä tuon isännän (en ole koskaan kuullut hänen sanovan pahusta räikeämpää) jättämän lapun luettuani. Olin kyllä havainnut lehmien arkuuden jo aiemminkin tämän lomittajan jäljiltä, mutta olin luullut sen johtuvan siitä kun kyseinen lomittaja on aika ns. hätäinen liikkeissään. Mutta huutaa ja kiroilla tuolla tavalla talossa mikä on ns. uskovaisten tai yleensäkin noin. Kyllä minäkin kiroan siellä, mutta se jää siihen yhteen tiukkaan perkeleeseen. Ja kun sitten vähän utelin lisää sain selville, että samaan aikaan kun huuto ja kiroilu oli kuulunut oli lomittaja jakanut koneellisesti rehua. Ja se kone pitää sellaista meteliä, että pitää käyttää kuulosuojaimia. Ja huutamallakaan ei toisen puheesta saa silloin paria metriä kauempaa mitään selvää. Mielenkiintoisinta on että, asianomaista ei voida huomattaa lomatoimen puolesta, ennekuin isäntä itse asiasta sinne ilmoittaa.

Nyt nukkumaan aamulla kello soi taas jo ennen neljää ja 40 lehmää odottaa lypsyä.