Aamulla mies kammersi töidensä jälkeen viereen nukkumaan mun puolelle sänkyä. Kerkesinhän mä siinä vielä tunnin nukkua, kun piti nousuta ja lähteä sinne arvauskeskukseen. Paineet oli jo melkein kohdallaan 148/84 ja syke 56. Miehen auto olis varmaan pitämyt tankata, mutta kun mä inhoon ajaa sillä. Ja mies olis voinu itte tankata sen tänä aamuna. Meinasin käydä kaupassa, mutta se kakoi ja yski niin, että käännyin kaupanparkkipaikalta pois ja ajoin se tuohan naapurin isoon pihaan parkkiin. Mies kaivoi iltapäivällä auton pois pihasta.  Tai paremminkin otti vähän sohjoa pyörien takaa ja peruutti vaan auton pois pihasta. Sitten se ajoi omansa lähemmäksi taloa ja mun auto asustaa nyt vuorostaan tienhaarassa käyttöautona.
Minä suoraan sanottuna päivän laiskottelin. Virkkasin...purin ja taas virkkasin. Lopulta yhdessä vaiheessa jouduin purkamaan koko systeemin melkein alkutekijöihinsä. Ihmettelin, että mikä on kun en saa kuvioo natsaamaan. Olin onnistunut kääntämään kuvion päässäni jotenkin nurinkurisesti väärinpäin. No, sitä se savolaisuus teettää. Tuo juttu mitä teen on niin mielenkiintoista tehdä, ettei malttais ollenkaan mennä nukkumaankaan.
Vaihteeksi taas saan Ylen Areenan näkymään, JEES. Taas voi kuunnella ja katsoa dokkareita yms samalla kun virkkailee.
Illalla käytiin kylässä. Sekä hakemassa maitoo ja mitä olin tilannut meijeriltä. Mun kun piti mennä sinne töihin, mutta kun kävi niinkuin kävi. Työkaverit jotka on nyt joutuneet sen tilan tekee kiittävät mua varmaan ihan helvetisti. Siellä on näet nyt sellainen poikimaryysis just meneillään. Olin lupautunut tekee sen vaikka tiesin siitä jo pari kuukautta sitten, että vassuja syntyy. Mutta en kyllä silloin tiennyt olevani tyhjän panttina kotona.