Johan oli säpinää sunnuntai aamuna töissä. Olin juurikin ajatellut, että pääsen kerrankin hyvissä ajoin aamulla pois töistä ja saan huilata sunnuntaina, mutta kuinkas sitten kävikään. Olin juuri kirjoittanut semmarille ohjeet ja merkannut kaikki 4 lehmää hyvin näkyvästi, ettei tarvitse koko navettaa kierrellä ja etsiä. Menin navetan puolelle jakaakseni toiset jauhot, kun semmari kurkkasi navetan ovesta. Kaikki oli kiimassa, vaikka olin yhdestä ollut hyvin epävarma. Samalla tarkistettiin sitten pari lehmää, kun ketään tulevista mammalomalaisista ei ollut tarkistettu. Olivat tiineitä elävällä vasikalla. Ja kun semmari poistui, pölähti isäntä navetalle ilmoittamaan, että taivasauto on tulossa hakemaan kyyditettävänsä. Sain kaikki rehut jaettua, kun auto kaartoi navetan ovelle ja poimi kyytiläisensä. Ja koko tässä härdellissä meni aikaa sen verran, että työaikakin oli livahtanut 'yliajalle' jo melkein tunnin. Eipä ollut paljon kerennyt jatkoaikoja anomaan. Ihme ettei ollut jo päivystä kerennyt soittamaan.

Ja sitten tänä aamuna mulla oli oma puhelin hälyttämässä, että laitoin isännälle viesti, että muistaa soittaa muutamalle eläimelle eläinlääkärin. Se, kun harmitteli sitä etten tänään ollut töissä sitä muistuttamassa siitä eläinlääkäristä, niin lupasin sitten laittaa sille aamulla asiasta tekstarin. Tunnustimuuten, että hän on nyt vähän näistä navetta-asioistaan pihalla. Tunnustan että olen TAAS tavallaan ottanut sen karjan siipieni suojiin, kun jo aikaa sitten huomasin tämän tapahtuneen. Minä ehdotin ketkä lehmistä olis aika laittaa paremmille laidunmaille, ketä pitää siementää, ketä olis aiheellinen näyttää eläinlääkärille, koska kukakin vassun on aika vieroittaa juotolta ja mikä kohta navetassa olisi tarvis vasaraa tai muuta vastaavaa. Mittalypsyyn ei tunnu kelpaavan mieslomittajat lainkaan eikä oikein muutkaan. Huomatkaa, etten missään vaiheessa määrää asioita vaan ehdotan. Olen navetassa pomo lehmille, mutta isäntä on aina isäntä. Ja ainakin näin hommat on vielä toiminu. Olen myös ollut kuuntelijana isännän huolille ja kaverina pohtimassa ratkaisuja ongelmaan jos toiseenkin. Olemme puhuneet asioista jotka ovat olleet hyvinkin henkilökohtaisia ja arkaluonteisia. Toisaalta tämä on välillä rasittavaa ja ärsyttää, mutta toisaalta tunnen pientä ylpeyttä itsestäni.

Auton koko laturi oli sittenkin ihan sökö. Korjaamolta soitettiin. Minä soitin sitten sinne missä autoon oli se kuukausi sitten vaihdettu. Kiltisti lupasivat lähettää uuden ilmaiseksi hajonneen tilalle. Hajonnut laturi pitää lähettää takaisin sinne ja ne maksavat rahtikulut. Joten nyt sitten eletään ja sovitellaan yhden auton kanssa. Että naillä taas mennään.

Laitoin viikonloppuna vessassa olevan patterin päälle ja oitis meille on ilmaantunut kaksi vessakissaa. Ne kyllä ovat varsinaisin lämpöohjuksia. Kun takassa oli lauantai-iltana tulet niin kumpikin oli oitis läheisessä nojatuolissa nukkumassa.

Puukasa vähenee pikkuhiljaa. Tänään taas muutama kuorma. (43 kottikärrillistä) Kauhukin kantoi varmaan laatikollisen. Se on muuten aika hiljainen koiruli, mutta jokaiselle klapille pitää jurista ja lopuksi haukkua, kun on liiterissä. Ja touhussa mukana oleminen on siitä kyllä hillittömän mukavaa. Joskus meinaan tikahtua sen intoiluun. Mies ei vaan oikein meinaa ymmärtää.

L158V1255R000