Kuulin eräältä ystävältäni, ettei edes pentagrammi ulko-ovessa pysäitä näitä innokkaita saarnaaja-sisaria. Ja kun sitten sattumalta nettiä selatessa löysin tämmöisen joka kuuluu Suomen perustuslakiin. Joten nyt sisäovessa on A4 kokoinen lappu jossa lukee (saa kopioda):
 

SUOMEN LAKI

11§ Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhtdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Jos tämä nyt sitten viimeistään pysäyttää. :) Piti kyllä alunperin kirjoitaa ihan muusta, mutta tuo oli vielä koneella auki niin ajattelin kertoa.

Olin nimittäin tässä siis juurikin eräällä ystävälläni kylässä useimman tunnin. Höpötettiin kaikenlaista ja lähdin sitten kotiin ties monnen kahvikupillisen jälkeen. Kaupan kautta kotia. Jokainen tietää mitä sellaisesta kahvin juonnista seuraa. Kusetti sitten niinku palokunnan hevosta ihan suoraan sanottuna. Kauppatavarat jäi autoon, ku syöksyin sisälle tuhatta ja sataa. Sisäoven avaus iski nenään voimakkaan koiranpaskan hajun ja katse tavotti äärettömän häpeissään olevan koiran. Nopea vilkaisu jalkoihin. Mitään ei näy. Siis vessaan. Koiralle annoin luvan mennä ulos samalla. Vessan ovi jäi auki ja siinä istuessa katselin hiukan hämärää eteistä ihmeissäni. Missä on hajun aiheuttaja? Hädän helpotuttua tein kunnon kattovalon ja siirryin tarkastelemaan eteistä tarkemmin. Tarkistelu paljasti jotain todella häkellyttävää ja hellyttävää. Kyllä, Kauhulla oli ollut maha sekaisin (todisteita löytyi yläkertaan menevän oven ja kynnyksen välistä), mutta se raukka oli siivonnut sotkunsa. Joitakin roiskeita löytyi lattialta ja ovesta, mutta suurin osa oli nuoltu pois. Olin aivan ällikällä, kun siivosin lattiaa, kynnystä, ovea ja seiniä. En ole koskaan torunut koiraa, kun se on paskantanut sisälle, koska silloin syy on AINA ollut ihmisessä jos se niin on tehnyt. Annoin Kauhulle maitohappobakteeripillerin ja toivoin, että homma tasottuisi sillä. Ja tasottuihan se. En ole koskaan elämäni aikana kuullut vielä tämmöistä tapausta aiemmin. Mitä sen elukan päässä liikkui? Pitikö vaistojen mukaan sotkeutunut ’pesä’ siivota vai yrittikö se auttaa raukka Mammaa, kun oli tapahtunut vahinko?

Huomenna pitäisi sitten lähteä kokeilemaan vieläkö sitä osaa töitä tehdä. Kyllä tämä saikulla olo saa nyt jo piisata. Alkaa vaan laiskistua liikaa. Mitenkähän sitä oppii taas siihen ettei saa aamukahvia ennen kuin joskus 10 aikaan. Ihanaa, kun ei tiedä työlistastaan muuta kuin huominen paikassa X, maanantai vapaa, ti-to töissä jossakin (ehkä), pe-la paikassa Z, su ehkä vapaa. Enempää en nyt muista ulkoa. Onhan se mukavaa, juu. Siis kun pomo sanoo löytävänsä mulle helpommin töitä muualta, kuin jollekin toiselle joka on sitten nakitettu paikkaan X. Mutta mitään ei voi suunnitella etukäteen jos työlistassa lukee vaan ’työtä’, koska et tiedä tuleeko siihen paikka josta pääset aamulla pois klo 8 vai kenties joskus klo11 tai pahimmassa tapauksessa vasta joskus klo 13. Ja parhaimmillaankin saan tiedon vasta maanatai aamuna. Pahimmillaan iltapäivällä. Ja sitten voi myös käydä niin, ettei siihen löydy töitä lainkaan. Sitten neuvotellaankin siirretäänkö joitakin vapaapäiviä aikaisemmin pidettäväksi vai otetaanko vuosilomapäivistä. Kyllä minä tiedän, ettei se työlistojen suunnittelu ole meille mitään helppoa, mutta joskus tämmöinen ennaltatietämättömyys ja jatkuva epävarmuus ja vaihtuvuus vaan nakertaa.

Kävihän minä tässä jo saikulla ollessa olemassa päivän koulutuksessa, kun Mies oli sitten Kauhulla kaverina. Tuli taas kerran ilmi se että me lomittajat ollaan Suomen vaarallisemmassa ammatissa. Jotenkin hymyilyttää ja toisaalta kauhistuttaa se miten monta kertaa sitä loppujen lopuksi onkaan selvinnyt monesta vaaranpaikasta pelkällä säikähdyksellä tai mustelmilla. Eikä niitä kaikkia kolhuja tule edes käytyä näyttämässä terveyskeskuksessa, vaikka pitäisi. Ja ei sitä tule aina edes ajatelleeksi mihinkä sitä tuleekaan syöksyttyä pää edellä. Tosin jonkun verran näin iän karttuessa ja kömpelyyden kasvaessa on tuo itsesuojeluvaisto kehittynyt jo ihan erilailla. Siinä missä meni tekemään kaikki mitä joku isäntä snoi, niin nyt jo miettiikin että meneekö sittenkään, vai kehuuko isännälle, että isäntä on hyvä ja menee ihan itse.

Nyt tuntuu sille, että on aika kömpiä nukkumaan ja ottaa tuo karvainen kaveri kainaloon. Jos hetken lukee kirjaa niin luulen ettei kauaa tartte Unijukkaa odotella.