Aamulla kaivettiin taas autoa lumihangen keskeltä ja ajettiin osin tuulen kinostamia teitä. Tuuli on puhaltanut tiet suorastaa yliliukkaiksi. Minäkin pudotin jopa nopeuteni alle 80 km/h, kun tuntui ettei auto kertakaikkiaan pysy tiellä ku vielä kävi sivutuuli tai jos ei se, niin tuli rekka vastaan. 
Lehmäkin joka eilen illalla ei ollut pääsyt ylös (poikimahalvausta) oli taasen jaloillaan. Piti lypsää, mutta kuitenkin utareeseen piti jättää maitoa, huokaus. Illalla eräs mulli oli onnistunut kampemaan itsensä tyhjään naapuri parteen, vaikka oli kaulapannalla kytkettynä omaan parteensa. Kaiken huipuksi vielä jumittamaan päänsä parsijärjestelmän etuosaan. Olis saattanut aamulla löytyä kuoliaaksi kuristuneena jos en huomannut.
Aurinkokin yritti välillä iskeä päivänsäteitään tuonne lumihiutaleiden väliin. Ja mies oli kolannut pihan ja tien, kun oli kuulema ollut taiteilua päästä pihaan. Kyllä oli mullakin taiteilu tulla pihaan, kun tuntui, että auto kulki lievästi vinossa kuin ajokoira. Ja olipa mies hakenut pistolapoinkin tuolta keskeltä kasvimaata mihin se oli syksyllä jäänyt joltakin (keltähän??!) perunan kaivajalta. Oli raasu joutunut tetsaamaan puolimetrisessä lumihangessa housut ja kengät täynnä lunta. Sitten sille vielä soitettiin, että 'niin sun pitäis muuten olla päivävuorossakin'. Oli autuaallisesti unohtanut koko tuurin. Sitten miettimään, että milläs kamppeilla sitä töihin nyt sitten, kun normi kamppeet onkin nyt sitten märät? Ja eiku farkkuja jalkaan (joita se muuten inhoaa).
Sain hyvät naurut kissojen kustannuksella. Laskin nääs koiran ulkoa sisälle ja kissat ovat aina eteisen ovella vastassa. Koira yltä päältä lumisena eteiseen kissat molemmin puoli. Ja sitten ravistus. Kyllä tuli kissoille kiire kun eteisessä iski pienimuotoinen lumisade. Kumpikin säntäsi keittiöön ja mulkoilivat vallan närkästyneen näköisinä koiraa, kun itseään siellä kuivaksi nuolivat. En voinut olla nauramatta jo siinä vaiheessa, kun spurtti eteisestä lähti liikkeelle.
Mies muuten potee lievää paniikkia, kun lueskelen erästä todella hyvin kirjoitettua raskausblogia. Siinä asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, eikä raskausajasta ole tehty mitään ruusunpunaista hehkutusta. Siellä 'puhutaan' pelosta, kivuista, hormonien heittelyistä ja epämukavuuksista mitä raskaus tuo tullessaan. Ja vielä kun kirjoittajalla on tuo sanakin hallussa niin sitä on ihan mukava lueskella vaikkei olekaan tässä vaiheessa raskautettu. Toisaalta on tietoa edes hiukan jos... mutta jotenkin mieluimmin ei. En oikeasti edes tiedä haluaisinko tulla raskaaksi. Pitäisikö harkita jos sittenkin rupeasi uudelleen syömään pillereitä? Mutta toisaalta olisi se lapsikin EHKÄ mukava... vai olisikokaan?!?
Mielenkiintoisen jutun kuulin myös tänään. Yleensähän kahvin juonti piristää juojaansa, mutta kuulin että sillä voi olla myös aivan päinvastainen vaikutua. Tämä kyseinen kahvin nautiskelija kertoi, ettei voi esim. juoda häissä enempää kuin yhden kupillisen, koska alkaa muuten haukottelemaan.
Illalla minnun ollessa töissä, mies oli hakannut tienhaarasta jääkynnyksen naapurin vaarin kanssa ja postilaatikoiden edustan. Vähän oli jäänyt vielä ns. kesken, auton pohja otti vielä pihasta poistuessa jäähän, mutta vähän lisää lapioon niin se on hyvä. Käytiin illalla hakemassa ruokaa 'Kebabbilasta', ei vaan kertakaikkiaan jaksanut rueta enää kumpikaan  vääntää ruokaa tälle päivälle.