Mies nukkui tunnin hotjaan. Tosin syy on vähän niinkuin minunkin kun en katsonut että se herää kunnolla tai siis minä nukahdin liian äkkiä uudelleen.
Taas sitten kammettin Kauhun kaa ylös yhtenä. Minut heräteltiin oikein pusuttelemalla. Miten voikin tuollainen isokielinen koira antaa niin hellävaraisia pusuja ettei edes oikeastaan naamakaan kastu...suoraan suulle. Ja siitä tuli täyskielari kun satuin juurikin silloin haukottelemaan.
Alhaalla mua odottikin sitten Mökömökö-Mies. Sen aamu oli mennyt jostain syystä ihan perseelleen ja se oli ihan ää-ää-tuulella. Oli jotenkin tosi kivaa kuuneltavaa heti ylös noustua. Varsinkin kun mulla oli vielä verenpaineen mittauskin heti miten. Komensin pojat kaivamaan liiteriin tien, että saan lämmittää saunan kun tulen takaisin, koska iltapäivällä oli vielä lääkärin vastaanotto. Mies ei kauheesti arvostanut, kun Kauhu yritti auttaa lumen kaivamisessa. Mitäs lähti lumitöihin pelkät crocsit jalassa? Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.
Tuttu hoitaja jolla kävin oli synttärit. On siinäkin tyttö syntymäpäivänsä valinnut. Olikin kuulema suku ollut ensin että koko juttu on aprillipilaa. Mutta olihan se lopulta uskottava. Vein lahjaksi pesupähkinöitä. Saapahan kokeilla sekin. Minä olen sillä pessyt jopa navettavaatteita ja saanut niistä melkein HAJUTTOMIA. Enemmän ne ovat pesuaineen jäljiltä navetalle haisseet kuin noiden pähkinöiden jälkeen.
Lääkärillä käynti oli oikeastaan aika rattoisa. Sain luvan jopa palata töihin. Aamulla paineet 104/66 ja kun lääkäri mittas oli 140/74. Noh, mieslääkäri...
Vein kameranikin sitten valokuvausliikkeeseen. Eihän ne kauheasti siellä osanneet sanoa, mutta soittivat johonkin huoltojuttuun. Sieltä epäilivät, että jos kyseessä on LDC-valokennon hajoaminen miltä se vaikutti, niin homma menee tyyppivikana, eikä näin ollen maksa mitään. Mutta jos se ei ole se niin pelkää vian etsiminen ja arvio maksaa 50€. Sitä mitä se sitten maksaa...voi olla halvenpaa hommata uus kamera. Jep jep. Olis tässä muutakin rahan menoo. 
Mies meni nukkumaan kun minä lähdin lääkäriin. Ja heräsi, kun minä avasin itselleni valkkaripullon. Saamarin 'Turhapuro'. Se varmasti herää, jos minä teen jotain pientä iltapalaa tai tosiaan avaan vaikka vaan siideri tölkin, vaikka muuten nukkuu kyllä sitten aamuun asti perse homeessa. Joipa sitten siitä valkkaripullosta yli puolet. Viimeiset mun lasista. Enhän minäkään hitto soikoon mene sen lasista juomaan jos se ryyppää. Melkein tekisi mieli aukaista tuo toinen musta kissa. Se on oikeastaan ainutta valkkaria jota tykkään yleensäkin juoda. Ehdottomasti tykkään enemmän punaviineistä. No, taidan sittenkin tyytyä tuohon teehen. Saas nähdä milloin se mielii tuota mun siideri tölkkiäkin juodakseen. Ei olis mitään uutta vaikka se vaan ilmoittaisi joku päivä, että mä join sun siideris, anteeks. Mitä vitun anteeks pyytämistä siinä on? Se on mun ja mä juon sen sitten ku sille tuntuu. Ei siinä avustajaa tarvita. Enhän mäkään mee juomaan se juomia (niitä nyt ei edes yleensä ole, kun ne pitää juoda äkkiä pois, ettei tuu lasin makua tai jotain). Jotenkin vaan taas raivostuttaa tuollainen. Vaikka ollaankin yhteisessä huushollissa niin kyllä siinä sentään joku rajakin on. Eikä se että kaikki on mennyt perseelleen ja vituttaa ole mikään syy mennä juomaan TOISEN itselleen varaamaa juomaa. Olen jo muutaman kerran juonut siiderit nopeemmassa tahdissa kun on ollut alunperin edes tarkoitus, että olen niitä yleensä saanut, ettei ole kadonnut parempiin suihin. Enkä kyllä viitsis rueta niitä toiselta piilottelemaankaan. Ei oo oikein luottamuksellista sellainen touhu. Pitää varmaan lakata ostamasta edes sitä silloin tällöin juotavaa saunasiideriä.
Päivän työ: virkkaan..puran...virkkaan...puran ja vielä kerran virkkaan. Pääsin etenemään varmaan viis senttiä koko päivänä, kun samaa kohtaa virkkaa ja purkaa. No, pitää sanoo niinku eräs blogin pitäjä, että eipähän lopu työ kesken. Mä vaan haluaisin saada valmistakin, etten kyllästyisi kesken kaiken. Vaikka onhan tässä jouluun vielä aikaa.