Maitoauton muuttunut aikataulu aiheutti pienoisen 'Fuck'-reaktion. Aikataulun aikaistumunen puolellatoista tunnilla aiheuttaa minulla puolen tunnin aikaistamisen herätyksessä ja töihin lähdössä. Maidon pitää kumminkin keretä jäähtyä 4ºC, kun se lehmästä tullessa on 40ºC. Kun kyseessä kuitenkin on tehokas tankki ei maidon jäähtyminen sinällään kestä lypsyn loputtua, kuin noin puolisen tuntia. Eli herätys aamulla/yöllä klo 03.
Kyyttö-neitistä oli tulossa mamma, joten lauantaina käytiin vanhan navetan puolella opiskelemassa parressa olemista ja herkuttelemassa ylimääräisellä vilja-annoksella. Mutta sitten palutettiin takaisin pihaton puolelle lypsyajan jälkeen, tultiin siihen tulokseen ettei se vassu vielä sieltä ole valmis tulemaan. Sunnuntaina Kyyttö muisti, että siellä navetassa oli kiva käydä, kun sai kaikessa rauhassa syödä herkkuja. Ja niin se sitten olikin tarjoutumassa sunnuntai-iltanakin josko pääsis taas navetan puolelle. Ei sitten saanut lupaa.
Tänään oli sitten vaateiden pesu ja desinfiointi eli saunotuspäivä. Saunan lämmitys yli 60ºC niin pöpöt saa kyytiä. Taisi lämpö käydä hyvinkin 80ºC.
Päivällä kuitenkin käytiin hakemassa Kauhulle ja kissoille jauhelihaa/luita Pohjanmaalta päin. Olihan sitä aika kasa taas. Kaikkiaan n.40kg. Pitää perehtyä tässä kissojen kotiruuan saloihin joku päivä ja katsoa mitä nuo meidän hieno perseet tuumaa kun, purkkisafkailu loppuu. Pitää vaan muistaa ottaa maksa sulamaan ja jauhaa se. Kauhun tassut on taas kondiksessa ja meidän puolesta kaupan nappulat saa tästä lähtien olla kaupassa. Ei tuo jauheliha-riisi-luu ateriointi höystettynä muilla kotiruualla ja vitamiineilla yms. niin vaikeaa ole, jos vaan koira sillä kunnossa pysyy niin se on pieni vaiva terveestä koirasta.
Mies kotiutui taas sunnuntai-iltana ja oli lämmittänyt mulle saunan valmiiksi, kun pääsin töistä. Ja sitten lähdettiinkin hakemaan läheisestä Kebabbilasta ruokaa. Kuka nyt jaksaa rueta vääntämään safkaa illalla klo 21 jälkeen yli yhdeksän tuntisen työpäivän jälkeen? En minä ainakaan, jos ei ole ihan pakko, sorry vaan. Miehen kanssa tänään pidettiin pitkästä aikaa kunnon hellittelyhetkiä. Ne kun ovat sattuneesta syystä olleet vähän niinkuin kiellettyjä. Kyllä niitä on tässä vajaan kahden viikon aikana vähän niinkuin kaivannutkin. Niiden arvon oikeastaan tajuaa vasta, kun jää niitä ilman. Vaikka pakko on sekin myöntää, että jos töissä on oikein rankkaa niin jos toinen tulee silloin liian liki, niin vähältä pitää ettei näytä vaan hampaita ja murahda. Silloin tekisi mieli purra ja käskeä toista painumaan hevonkuuseen. Joskus meillä onkin ollut ukaasi, että jos herätät ku tuut nukkumaan niin mä puren. Ei oo herättänyt. Miksihän?