Tänä aamuna Hevimiehellä oli hirveä hinku pihalle. Ensin luulin, että Soturiprinsessa siellä vaan taas naukuu. Mutta ei, se olikin Hevimies joka ei yleensä ole mikään himoulkoilija. Vein molemmat sitten pihalle ja jätin ulko-oven auki, että saa ilman kiertämään talossa oikein kunnolla.
Miehen herätin puolenpäivän aikoihin, kun sen piti lähteä laittamaan tietokoneita erään tuttunsa luo. Oli taas vaihteeksi herralla unirytmit ihan sekaisin, kun oli edellisenä päivänä nukkunut liikaa ja eilen illalla ei sitten malttanut tulla nukkumaan, kun piti opetella soittamaan kitaraa. Kävi se yrittämässä nukkumista, mutta kun ei siitä mitään tullut päätti sitten valvoa koko yön ja mennä aamulla käymään töissä samaa vauhtia. Pikkuisen harmitti illalla kun kerrankin sattui vapaapäivät samaan aikaan niin tämä nukkuu tai on sitten jossain muualla koko päivän. Olisi kivaa tehdä yhdessä joskus jotain, vaikka sitten vaan ajaa puita liiteriin, mutta ku ei.
Mitä aasinsiltana käytänkin asiaa, että oli sopinut(?) poikien kaa että ne voi tulla meille puutalkoisiin jos homman kaks koppaa kaljaa. Vois samalla pyytää sen meille varatunkin kuorman sitten tuohon pihaan. Minä vaan vähän taas vaihteeks epäilen tuleeko siitäkään yhtään mitään. Jotenkin nuo lupauksen ja niiden pitäminen tuntuu joskus olevan täälläpäin kaks ihan eri asiaa. Ja se on asia mikä mua yleisesti ottaen ärsyttää aivan suunnattomasti. Jos jotain asiaa ei haluta tehdä vaikka toinen pyytää, voi siitä per...le suoraan kieltäytyä, eikä jättää toista odottamaan. Tai joku tapaaminen sovitaan niin olis se hyvä sitten pitää sovittuna, eikä perua siinä vaiheessa, kun sitä rupeaa tarkistamaan. Tämä aiheuttaa sen että omat suunnitelmat menee jatkuvasti uusiks ja se saa vähintäänkin verenpaineet nousemaan. Kun mitään sovittua ei voi pitää varmana. Onneksi on vielä sentään niitäkin joiden kanssa sovitut asia pitää paikkansa, mutta...grrrr!
Päivällä neuloin hiukan taas ja virkkasinkin kunnes tuli niin kuuma, että oli pakko lopettaa. Taitaa olla että jää tuo villapaita jäädä tekemättä, mutta en ota stressiä moisesta. Kuitenkin aloitettuja on se 26 ja valmiita tällä hetkellä 12. Hiukan tää helle sotkee suunnitelmia, kun kädet hikoaa niin, ettei mikään kulje mihinkään. Mutta en olettanut saavani kaikkia edes aloitetuksi.
Illalla grillailtiin taas koko perheen voimin lihoja ja paistettiin 'karppilettuja'. Letut oli ihan uus tuttavuus. Ohje löytyi netistä jota sitten aavistuksen jouduin muuttamaan, mutta olivat ihan hyviä. Tuli kyllä tehtyä niin paljon ruokaa ettei kyllä tarvitse huomenna sen asian takia vaivautua. Sen ku vaan lämmittää, jos tulee nälkä. Uuniin vielä laitoin uunikasviksien kanssa muutamia lihaisia kylkiluita. Kukahan nuo kaikki oikein syö? Mä sain itseeni mahtumaan yhden murekepalan,pihvin, letun ja pari pientä sisäfileen palaa. Ja nyt on kyllä ähky. Tuli onneksi päivällä aavisteltua ja syötyä silleen kevyesti ja ei juuri mitään. Vaikka välillä pitikin kuunnella vähän vatsan murinaa. On hiukan sovittamista kun toinen on vähillä kaloreilla (minä) ja toinen karppaa (Mies). Minun on hiukan vaikeaa karpata kun ovat taloissa tottuneet siihen, että syön annetun aamupalan. Jos yht'äkkiä jätänkin syömättä on se vähän niinkuin loukkaus sitä joka on sen vaivan nähnyt tehdäkseen sen aamupalan. Joten minun on helpompaa vain vähentää syömistä kuin selittää joka talossa erikseen, että "En minä nyt tule aamupalalle kun..." Tai että vetäisikin vaan leivän päällysteet, mutta ei lainkaan leipää. Olisi siinäkin selittäminen.

Jos kirjoitus on jotenkin sekavan oloista niin pyydän anteeksi. Tuntuu kuin päänikin olisi jotenkin hieman sekaisin. Johtunee tästä helteestä. jotan odotan suorastaan kauhulla ensi viikkoa, kun pitäisi töitäkin tehdä taas.