Kirjoitettu käsin 12.7.2011 klo 23.35

Helle koittelee niin eläimiä kuin ihmisiäkin. Se aiheuttaa myös sateen tullen varsin mielenkiintoisia ilmiöitä. Muutakin kuin tälläkin hetkellä taustalla jymisevää ukkosta.

Taas kerran viikon kestävä helle purkautui ukkosena. Olin kerennyt navettatyöt saamaan hanskaan ja lyönyt hanskatkin jo naulaan sen työurakan suhteen. Suunnistin työkaverin aiheuttaman mutkan kautta kotia kohti. Työkaverini sitten jatkaa siitä mihin minä lopetin. Näin lähtiessä salaman välähtävään, koko navetta-ajan olikin jo satanut ihan kiitettävästi.

Työkaverin kotona vietettiin hämärää kynttilän valossa. Ukkonen oli joku aika sitten kulkenut siitä ohi ja sähköt olivat pois päältä. Lapsille oli ahdistavaa, kun ei videoita voinut katsoa eikä tietokoneellakaan voinut pelata. Jonkun ajan kuluttua, kun taivas vaaleni lapset saivat luvan videoihin ja tietokoneelle ja me 'vanhukset' keittelimme teetä ja panimme taas monen monta navettaa ja karjaa järjestykseen. ”Se joka härjillä ajaa se härjistä puhuu.” Puheen aihe kyllä vaihtui automaattisesti, kun työkaverin puoliso saapui kotiin.

Kotia ajellessa katselin maisemaan ja kirosin taas kotona olevaa kameraa. Maisema oli paitsi taas tummassa pilvessä myös kuin sademetsää. Vesihöyry kohosi metsistä kuin sademetsästä konsanaan. Jos ei otettu huomion muutamaa häiritsevää autoilijaa tunnelma oli hieman eksoottinen. Sademetsä Suomessa.

Juuri kuin käännyin 'kotikadulle' näin salamointia n.10-5 km päässä. Ilmoitin sisälle tullessa tästä Miehelle, joka tapansa mukaan pelasi ja skypetti netissä kavereiden kaa. Sanoin, että salamoi on jonkun matkan päässä. Sain vastaukseksi, että se meni ohi jo. Just. En sitten sanonut siihen mitään. Nyppäsin oman koneen perseestä nettipiuhan irti ja lähdin Kauhun kanssa saunaa lämmittämään roskilla. Ulko-ovelta vielä käännyin takasin sanomaan, että jyrinä kuuluu. Ei vastausta. Tuumasin vaan, että omapahan on koneesi ja lähdin. Sytytin kiukaan alle valkeen. Padan vesi oli mielestäni ihan riittävän lämmintä peseytymiseen edellisillan lämmityksen jäljiltä. (No, ei sitten loppuviimein olis ollut pahitteeks sitäkään lämmittää, mutta hyvin sillä pärjäs.)

Välillä katseltiin saunan eteisen ovelta Kauhun kaa, ku ukkonen nousi. Kauhu ei pelännyt yhtään. Lopulta Mieskin sai koneensa kiinni ja tuli meidän kaa ihailemaan luonnonvoimien valoesitystä. Kauhu pisti nukkumaan siihen eteisen lattialle. Väsymys hiipi salakavalasti takavasemmalta ja minä päätin mennä saunaan jolloin Mies päätti tulla kanssa. Sauna ei ollut oikeastaa edes vielä valmis, mutta mua se ei siinä vaiheessa niin jaksanut haitata. Miestä kylläkin.

Istusteltiin vähän aikaa lauteella ja pöpistiin. Sitten Mies lähti pesulle. Ihmettelin hiukan, kun se sävähti joka kerran kun kaatoi kauhalla vettä päälleen. Syykin kyllä selvisi kun itse suoriuduin pesulle. Vesi oli hiukan viileää.

Koska koneet oli suljettuja ja kellokin oli jo lähellä puolenyön kömmimme yläkertaan sänkyyn kuuntelemaan ukkosta johon sitten nukahdimmekin.