Luoja auttakoon mua olemaan räjähtämättä iltapäivällä. Kyllä tekis niin mieli vetää sitä pataan
se kun hyvin tietää työnsä, mutta lusmuaa oikein mallikkaasti . Mutta kun tapella ei saa. Nyt pomo on tietoinen sen lusmuamisesta . Jos ei iltapäivällä tahti muutu niin sitten otan kyllä uuden puhelun pomolle . En minä halua mikään kynnysmattokaan olla . Vihat mä saan siitä kyllä niskaani, mutta jotain asialle on tehtävä koska se tekee sitä samaa muillekin . Ilmeisesti minä vaan joudun olee se porukan petturi Yritän vielä tänään iltapäivällä sanoa sille nätisti, että voisiko se kiinnittääkin edes jonkun koneen samalla kun tuo sen väliin. Kai mä saan taas narinaa. Niin kuin eilen aamulla, kun pyysin: ”Haeppas tuo kaimmainen kone” Sanoin sen ihan ystävällisellä äänellä vähän silleen niinkuin kaverillleen sanotaan. Vastaus:”Haeppas tuo kone” Silleen halveksuttavan narisevasti. Sen jälkeen en enää sanonut yhtään mitään. Olisi varmaan pitänyt pyytää ja rukoilla.
Mutta nyt se siitä toistaiseksi.
Eilen kiukuspäissään jäi sitten kertomatta päivän kohokohta. Välillä sitä ei kiukkunsa keskellä vaan meinaa nähdä mitään kivaa.
Siis kävin 'sorkkahoitajalla'. Oikeesti jalkaterapeutilla.  Nyt on sitten laitettu varpaat hienoon kesäkuntoon. Vielä kun sunnuntaina lakkaan kynnet punaisiksi niin sitten voi viikon kestävä kesäloma alkaa. Ja kun loma loppuu onkin jo lakka sitten varmaan melkein kulunut sen näköiseksi, että voi taas piilottaa varpaansa navettasaappaan syövereihin. Mistä tulikin mieleen, että pitää muistaa seuraavan kerran kun käy Keskisellä ostaa pohjalliset saapaisiin...HETKINEN!!! (säntää kaapille ja palaa takaisin päätään ravistellen) Mullahan on jo olemassa pohjalliset. Nyt vaan pitää muistaa ottaa ne töihin mukaan. Ja arvatkaa muistanko, kun olen ollut jo kolme kertaa lypsyllä, enkä ole muistanut ottaa maitokannua mukaan, vaikka olen kyllä muistanut kysyä luvan maidon ottamiselle. Mistähän saisi tähän päähän uusia muistikampoja, kun tuntuu, että vanhat on jo ihan hapertuneet noista verenpainelääkkeistä ja helteestä.
Olen täksi viikoksi muuttanut lääkeiden ottoajan aamusta keskipäivään, että pysyis paineet alhaalla iltapäivällä. Mittauttamassa en todellakaan uskalla käydä ennekuin ens viikolla tai saan lääkkeen takaisin.
Keksin myös edellisen kuuman kesän aikaan konsti mikä helpottaa navetalla työskentelyssä. Kastelen t-paitani kylmän vesihanan alla litimäräksi, väännä kuvaksi käsin (tai ainakin enimmät vedet) ja vedän päälleni. Hetken aikaa se tuntuu inhottavalle, mutta viilentää mukavasti ja kuivuessaan viilentää yllättävästi oloa. Ja kun työt on tehty se on aivan kuiva. Olen saanut tätä käyttäessäni lievästi pitkiä katseita, mutta se on pelastanut minut varmalta läkähtymiseltä. Kuka nyt mitään helletaukoja viitsii rueta navetalla pitämään, sieltä pitää iltapäivällä päästä vaan pian hengissä pois. Ja liimaantuu se paita jossain vaiheessa kuitenkin ihoon kiinni, mutta ketä jaksaa kiinnostaa. Ja bikineissä (ei varmaan vanhat edes mahtuisi päällekkään) ei oikein näillä muodoilla viitsi toisten navetoissa riehua. Vois tulla pian vaikka sanomista.