Mikähän mahtaa olla rauhanneuvottelijan palkka? Viime viikolla sain toimia oikein todella täystehoisesti yhden vanhemman naislomittajan ja nuoremman isännän välissä rauhanneuvottelijana. Siis sen lisäksi,että itse olin myös töissä muualla. Voin sanoa, että hetkittäin kävi puhelimet kuumana. Oli kuunneltava, rauhoteltava, sovittava ja soviteltava. Mutta sain kuin sainkin sovun, ainakin jonkinlaisen, siksi neljäksi päiväksi mitä sillä lomittajalla siellä työhuki kesti. Ehkä se että kun tämä kyseinen lomittaja ei aina ollut selvillä asioista, mutta ei saanut isäntää puhelimella kiinni, sai soittaa minulle ja kysyä auttoi säilyttämään sovun. Ja sai purkaa mulle viikonloppuna mieltään. Mielummiin se laiha sopu kuin lihava riita. Suoranainen sota.

Oma työpaikka oli yksi niitä parhaita mitä olla saattaa. Pieni navetta, ei turhaa tekniikkaa, yksinkertaista, hyvin opetetut eläimet (uloslaskiessa ei hirveästi hötkyilty, kun hötkyily tietää sitä ettei pääsekkään sitten niin nopeasti ulos kuin jos seisoo ihan hiljaa), eläimistä pidetään todella hyvä huoli ja lomittajaa kohdellaan ihmisenä melkein kuin kukkaa kämmenella. On mahdollisuus vaihtaa lämpöisessä vaatteet ja käydä suihkussa ja jopa saunassa (kävin lauantaiaamuna). Vessa vielä puuttuu, mutta tullossa. Ei tarvitse hosua ja työajassa löytyy joustoa.

Heti otti emäntä asiakseen ja kiitti, kun ilmoitin aamulla puhelimella, että nyt ei ole kaikki kohdallaan korvanumeroltaan XXX olevalla vasikalla. Iltapäivällä, kun menin takaisin oli vasikka eritettynä ja hoito aloitettuna. Ja illalla oli jo paljon pirteämpi eläjä.

Käytiin sitten Miehen enon 50:llä. Ohjelmaa oli puheista lauluesityksiin ja lopuksi vielä V:n karaoke. Ruokaa sen seitsemää sorttia, salaatin sai koota itse tai ottaa valmiita sekotuksia. Oli lihaa, kalaa ja perunaa. Ja 'lapsille' tietysti lihapullia. Jälkiruuaksi oli kahvia, pikkuleipiä, tiikerikakkua ja täytekakkua. Ja lopuksi illalla vielä iltapala joka oli koottu salaateista ja muista kylmäruuista. Ja täytekakku oli siellä myös. Boolia oli tarjolla kahvista eteenpäin ja sitten lähimmälle porukalle oli 'peräkkonttikirppis'.Me lähdimme hetikohta iltapalan laiton jälkeen kahdesta syystä: aamulla oli aikainen herätys ja lähtö Chilifestareille Tampereelle sekä minulla oli piilarit pitkästä aikaa päässä ja silmissä alkoi tuntua olevan pikkuhiljaa hiekkaa, vaikka pihapolun hiekottamiseen.

Minä en ole mikään juhlija ihminen ja en koskaan tunne oloani kotoisaksi missään isoissa juhlissa. Parhaat bileet on yleensä ns. rääppiäiset jollion homma on pienissä piireissä ja kukin saa olla oma itsensä ilman 'pukupakkoa'. Silloin kun ei ollut miehiä (miesten vaihdon välissä) laistin yleensä varsinaiset juhlat ja menin vasta niiden jälkeen onnittelemaan juhlijaa. Ei ollut liikaa ihmisiä ja ehti puhumaan varsinaisen juhlakalunkin kanssa muutakin kuin onnee ja näkemiin.

Chilifestareilla oli myyntiteltta jos toinenkin. Mukaan lähti siemeniä ja karkkia (pikku ylläri Miehen työpaikan karkkivarkaalle, toimi). Käytiin syömässä American Dinerissa hampurilaisateriat ja sitten mentiin seuraamaan Chilinsyönnin MM-kisoja. Huh! 81.57g Naga Morichia! Huh! Oltiin jo pois lähdössä kun joku nainen huuteli muovikassi kädessä, josta pilkisti taimi, että jotain Naga Morich myydään pois halvalla. Mies meinasi kävellä jo ohi kun toppasi. Siis myyntipöydän rekvisiittana olleet Naga Morichin taimet myyttiin pois 7€/kpl. Meille yks, kiitos. Jotkut osti sen olohuoneeseen koristekasvikseen, mutta me etsittiin satoisin kasvi. Ei mikään kaunotar, mutta puolivalmiita chilejä jo yli 20 ja vielä täynnä kukkia pikkualkuja.

 

188A1198L1205N07N49K