Tulipas tännän taas touhotettua. Kävin heti aamusta Keskisellä hakemassa ruokatarpeita. Yks nainen katsoi hiukan pitkään, kun kävelin lihahyllyä pitkin ja heittelin kärryyn tarjouslihoja. Oli kaksikin possun ulkofilettä 1,5 kg/6€/kpl. Kotona leikkelin ne sitten valmiiksi pihveiksi ja laitoin kerta-annoksina pakkaseen. Sain meille niistä 7 aterian tarpeet. Tänään oli ruokana jo pari leivitettyä pihviä, täytettyjä jumbo herkkusieniä, salaatti ja jäätelöä. Ja Mies kiitti, kun tuli iltapäivällä nälkäisenä kotiin.
Kun sain tavarat kotiin hilpasin kaupungille pankkiin kuolettamaan korttin ja tilaamaan uuden. Kipeenä ollessa hukkasin lompakkoni johonkin enkä ole sitä vieläkään löytänyt. Joten luovutin ja tilasin uuden kortin. Sinällään lompakon katoaminen ei ole ollut mikää katasrofi, kun ajokorttikin olisi pitänyt uusia jo aikaa sitten ja rahat saatoin siirtää meidän yhteiselle kortille, joka on Miehen hallussa. Joten jos se on jossain mualla kuin kotona niin löytäjä ei siitä hyödy. Ainut mikä harmittaa on lompakossa ollut aseenkantolupa. Mutta uskokaan huviksenne, kun uusi pankkikortti tulee, löytyy myös lompakko. 
Kävin hakemassa läheisestä puutarhamyymälästä vielä kateharsia ja ’kukkakaaren’, kun en enää viitsinyt Keskisellä ruokakaupan jäkeen paljon puutarha puolella pyöriä ettei ruuat autossa lämpene. ( Lämmintä oli kuitenkin jo heti aamusta lähelle 20ºC ja lihojen kanssa pitää rueta olemaan jo tosi tarkkana. ) Meinasin ottaa sieltä myös pari paljua, mutta ottamatta jäi, kun muualta sai kolme samaan rahaan kuin tuolta kaksi. Siis taas pitää mennä reissaamaan. Haastelinkin P. , että lähteen tyttöjensä kanssa pari päivän päästä ajelulle.
Salaattitarpeet hain myös omalta paikkakunnalta. Kaupan kassalla edelläni oli nainen jolla oli ostoksenaan eineshampurilainen joka ei ilmeisesti halunnut tulla syödyksi. Ensin se loikkasi ostoskorista lattialle ja sitten vielä liukuhinalla yritti piiloutua kassaneidiltä. Naisen pakatessa tavaroitaan huomasin todella tutun näköisen autonavaimen ostoskorin pohjalla. Sanoinkin naiselle, että näyttää sinullakin olen kunnon auto. Ja kun pääsin ulos autoni luo, niin sen vieressä seisoi toden totta Škoda Oktaavia. Ja kun nainen sitten siihen tuli mun perässä ja heittäydyin juttusille, oli puhe automaaattisesti autoista ja nimen omaan škodasta ja niiden edullisuudesta ja kestävyysestä.
Kotona, kun aloin ruokaa laittamman, olikin ensimmäisenä laitettava kissat ulkoilemaan. Kumpikin kieppui jaloissa, meni eteiseen ja naukui senverran vaativasti, että ulos oli päästävä. Siis kissan ulos häkkiinsä ja huusholliin täystuuletus, kun Mieskään ei ollutvieläkitisemässä, että tulee ötököitä sisälle. Tiskit koneeseen, pyykit koneeseen ja ruuanvalmistus vauhtiin. Ja valmiit pyykit sainkin vielä ruuan jälkeen ulos kuivumaan. Mies kasteli sinä aikana kasvimaan Kauhun kanssa, kun minä ripustelin pyykit narulle. Tämä oli sitä sellaista perheelämää josta nautin.

Tänään tapahtui ihmekin. Sain ihan yllättäin pitää kolme lomapäivää, kun ei Pomolla ollut just tähän väliin mulle töitä. Tai paremminkin me P. kanssa tultiin siihen tulokseseen pienen testin jälkeen, että Pomo ei uskalla laittaa mua yhteen taloon töihin. Johtunee varmaan siitä, että vois olla, että lopettasin siinä talossa isännän töistä lusmuilun hyvin lyhyeen. Meinaa vähän naurattaa. Olenpas minä pelottava. ”Voin vaikka purra nilkasta” Miehen sanoja lainatakseni.