Kyllä tuo Mies sitten osaa yllättää. Toissa illalla kun tuli reissusta kertoi kaverinsa kanssa tulleen siihen tulokseen, että heillä on hyvät naiset. Heitinpä sitten piruuttani että; ”Missäs kukat on?” ”Mitkä kukat?” Mies kysyi. ”No, jos me kerran niin hyviä ollaan, niin olis meille sitten kukkia voinut tuoda.” sanoin nauraen. ”No, höh.” oli vastaus ja juttu jäi siihen. Eilen aamulla heräsin siihen että Mies seisoo sängyn vieressä ja kehui; ”Huomenta vaimo, toin sulle aamiaisen vuoteeseen” 'Että mitä...?' Ja niin tämä yks vetää foliopussin ja energiajuomapullon selkänsä takaa. Niin sitten mussuteltiin paniinia ja energiajuomaa aamiaiseksi sängyssä. Ei ollut kahvia ja täytekakkua, mutta aamiainen sänkyyn kuitenkin. Suloista. Ainakin hyvittää se kun toinen joutuu olee kotomiehenä. Jos ei siis pääse mukaan jostain syystä tai edes kysytä tai ole kutsuttu tai tulee esim. työeste. Ei se välttämättä ole siitä toisesta niin kivaa olla kotona kun toinen pitää hauskaa. Ja varsinkin jos siellä kotonakin olis ns. tekemistä. Tämä EI tarkoita mitenkään sitä ettei sais mennä kavereiden kaa tai että aina pitäis olla yhtä aikaa liikenteessä. Tämä on sitä toisen huomioon ottamista, tämä kertoo sen että toinen välittää, sanoo tavallaan."Ihana tulla kotiin, oli ikävä.” Vaikka toisesta onkin kiva olla yksin kotona, mutta tuollainen pieni huomioiminen saa tuntemaan että välitetään. Kun tulee reissulta tuoden tullessaan jotain niin tietää silloin, että sua on ajateltu. Eikä sen tuliaisen tarvitse olla mikään kallis. Pehmolelu, kukka tai mitä ikinä vaan keksii. Tosin nyt on muistettava myös se, ettei naisetkaan ota tällaisia läheskään aina huomioon. Jotkut naiset ovat todella ilkeän itsekkäitä, sitä mä en ookaan koskaan joissakin naisissa ymmärtänyt. Jos haluu saada jotain niin pitäis osata myös antaa, muutakin kuin pillua. Joskus tekis mieli viedä joku akka saunaan taa ja antaa niin selkään etteivät viikkoon istuis, että oppisivat ajattelemaan muitakin kuin itseään. Enkä meinaa että aina pitäs jotain olla, mutta edes joskus.
Työterveystarkistus asia, joka sai sitten sen verenpaineen nousemaan loppua kohden todella kohisten. Olin eilen kyseisessä 'haastattelussa' KAKSI tuntia. Ja toisen tunnin sain kuulla pelkästään siitä kuinka perseellään minun ruokailutottumukset on. Syön liian harvoin (en voi syödä kahta tuntia ennen töitä, koska oksennan sitten töillä Hänen mielestään minun pitäisi järjestää ruokatauko kesken iltalypsyajan), syön viinereitä, keksiä, suklaata (en syö, eikä meillä juurikaan ole koskaan mitään keksiä ja suklaat syö mies jos niitä joskus edes on), ja kun kerroin, että hävettää kun tulee vieraita yllättäen eikä ole mitään tarjottavaa kahvin kaa,( kun en paljon edes leivo), niin vieraiden pitäisi tuoda kahvileivät tullessaan tai vieraile pitäisi tarjota vihannestikkuja majoneesidipin kanssa (jonka korjasin että kermaviiliin), se se onkin tosi kevyttä safkaa. Ruokana ranskalaiset ja makkkara on niin ja niin paljon kaloreita sisältävää, (meillä ranskalaisia todella äärimmäisen harvoin hätätapauksena ja makkaraa harvoin kesällä saunan yhteydessä) ja makkarakeitto on todella kevyttä (en voi sietää makkarakeittoa). Kerroin kyllä, että meillä ennemmin syödään jauhelihaa kuin makkaraa. No, sanoin minä mitä hyvänsä, niin se olisi sitten ollut ihan sama kuin olisin puhunut seinälle. Ja tämän saarna päälle saatuaan meikäläisen ns. epätoivon ja raivon kuilun partaalle Hän päätti rueta mittaamaan verenpainetta. Esinnäkin se sen mansetin asettaminen oli sellainen sähellys, että vähällä oli etten jos sanotut, että jos mä laittaisin sen itse. Sitten kun se rupesi siihen pumppaamaan ilmaa kuului iloinen suhina. Siinä oli reikä. Sitten se haki patterilla toimivan mittarin jossa oli niin huonot patterit, että hommasta ei tullut valmista. Sitten siihen vaihettiin patterit, mutta sama peli. Olin jo huvittunut, kun se mittaaminen meni ihan penkin alle. Mittari pumppasi ilmaan niin, että näytti jo pitkälti yli 200. Siinä vaiheessa olin jo repiä mansetin irti niin lujaa se rupesi jo sattumaan. Ja sitten se keksi passittaa mut ravintoterapeutille. Sanoin suoraan, että minusta ei siitä ole mitään hyötyä jos sinne ei molemmat lähde minä sekä Mies, kun kumpikin meillä tekee kuitenkin ruokaa. Lopulta kun ei siitä ruennut tulemaan loppua ja mulla alkoi olla kiire, että ehditään vielä Keskisen kyläkauppaan ennen kuin siellä oleva eräs paikka menee kiinni. Kysyin, oliko Hänellä vielä jotain tärkeää asiaa. Ei kuulema ollut ja niin minä otin jalat alleni ja syöksyin kotiin. Jossa suoritin sujuvan käännähdyksen kotona sisällä ladellen kaikki kirosanat mitä osasin ja vielä pari uuttakin ja manasin tuon työterveyshoitajan alimpaan manalaan.
Hypättin toiseen autoon ja nokka kohti Keskistä. Matkalla poikettiin nappaamassa tutulta puutelista ja sitten taas lujaa eteenpäin. Kerkesimme juuri vartti ennen erikoisliikkeen sulkemista perille.
Keskiseltä mukaan tartui sitten kaikkenlaista tarpeellista (vessapaperia, akkulaturi) ja vähemmän tarpeellista(DVD;tä, cd-levy, Tarot). Ja ruokaakin on taas vähäksi aikaa. Kyllä sen vaan huomasi laskussa, ettei viime kuussa käyty lainkaan.
Tullessa soitin työpaikalle, mihin tänään menin. Hiukseni oli nousta pystyyn. Sain kuulla, että karjaan oli eksynyt pöpö joka aiheuttaa sen, että jos ennenkin on pitänyt olla tautiasioiden kanssa huolellinen, niin nyt homma piti tuplata. Niinpä kotona vaihdan navettavaatteet saunan pukuhuoneessa amutakkiin jolla sitten vasta menen sisälle. Ja pesen ensimmäisenä käteni ja naamani, ennenkuin kosken yhtään mihinkään, koska tämä pöpö voi tarttua koiriin ja ihmisiin. Mies laittoi aamulla ruuan jonka jälkeen painuimme parin tunnin tirsoille. Oltiin kumpikin noustu sentään aamulla kolmen jälkeen ylös ja lähdetty töihin.
Iltapäivällä kumpikin taas lähti töihin taholleen.
Nyt meikäläinen saunan kautta nukkumaan. Oli meinnan hiukan niinku kylmä ja nälkä kun tulin kotiin. Ai, niin eihän illalla enää saatut syödä.