Niin paljon mahtuu pieneen Fabiaan...Arvatkaanpa huviksenne paljonko mahtuu polttopuita Fabiaan pinottuna SISÄLLE? Muutama sylillinen olis vielä ehkä mahtunut. Sivulle kuski vielä näki, mutta Miehen kommentti oli kun kuorman näki: ”Voi helvetti sun kanssa”. Mies kun T.N. kanssa ne äsken kottikärrillä kärräsivät liiteriiin missä mä pinosin ne taas kerran.

Menin käymään P.I. luona viemässä sille raparperiä ja iltakahvilla. Kun soitin että olen, tulossa hän kehui että, täällä olis pari laatikollista sulle valmiita polttopuita, otatko? Tottakai. Se pari laatikollista muuttuikin sitten joksikin ihan muuksi, kun mentiin katsoman kasaa, jotka hän oli tehnyt miehensä kanssa vanhemmilleen. Kasan viereen puskaan oli heitelty joitakin pölliä ja siellä oli myös pari rungon pätkääkin. Ne ei olleet kelvanneet vanhalle parille koska niissä oli jonkun verran lahoa. Jäisivät kuulema sinne puskaan. Sanoi että kyllä meilläon tuollaista poltettu. P. sanoi että saan ne. Kannettiin puulaatikot Uzin perään ja mentiin sitten sisälle. Kun hänen miehensä tuli kaupasta ruvettiin puhumaan uudelleen puista. Lopulta oltiin siellä puukasalla taas. Mies sahasi rungon pätkiksi, P halkomakoneella pisteli pöllejä kappaleiksi ja minä kannoin niitä autoon. Ensin siirsin laatikot takakontista takapenkille viltin päälle. Sitten rupesin latomaan puita takakonttiin, laatikoiden päälle ja sitten lopulta vänkärinpenkille. Kuskin paikalta näki vielä ihan hyvin ulos oikeallekin. Mutta kaikki mahtui. Onneksi ei tullut poliisit vastaan. Ei tainnut olla ihan laillinen kuorma. Karkasi vähän käpälästä.

Juu, peräkärrikin on keksitty. Ja sellainenkin on tällä hetkellä lainassa Apelta. Mutta siinä on tällä hetkellä vielä kompostimultaa puoli kuormaa. Sekään ei ollut varmaan ihan laillinen kuorma kun sen viikko sitten poliisien nenän alta ohi kiskoin kotia töistä tullessa. Toinen työkaveri K.A. asuu sielläpäin missä olin silloin töissä ja hänellä on ollut hevosia vuosi pari sitten ja sanoi että jos tartten kompostia niin häneltä saa hakea. Minäpä sitten soittamaan. Ei saa kiinni. No, teksitiviesti on keksitty. Sovittiin, että menen sitten aamutöiden jälkeen viemään kärryn. Ensin olin tarkistanut Apelta ,että kärryä saa käyttää tämmöiseen. Aamulla sitten P.V. kanssa työt kävi joutuuaan. P.V. kysyi minkä elukan meinasin kärrille heittää. Ja aamupalan jälkeen ajelin sitten K.A:n luo. Istuskeltiin kahvilla ja päädyttiin sitten siihen tuloksen, että jätän kärryn sinne ja hän täyttää sen poikiensa kanssa päivän aikaan ja haen sen vaan sitten illalla. Näin tehtiin. Päivällä tein risusavottaa, pienin P.I:ltä paria päivää aikasemmen hakemiani risuja vesurilla silpuksi. Todetakseni, että risuja on liian vähän. Pistin K.A:lle viestin, että voiko siihen kasan päälle heittää vähän niitä koivunoksia. (Hän oli kaatanut pihasta koivun ja oli aamulla kaupannut risuoksia minulle.) Illalla menin hakemaan töiden jälkeen kärryä oli K.A. täyttämässä oma peräkärriään risuilla. Ei mahtunu mun kärrylle enää. Samassa P.V. Soitti. ”Älä tule kovin lujaa. Täällä menee moottoripyöräpoliisi.” Kiitin tiedosta ja samantien pistin viestiä P.I:lle joka oli myös töissä. ”Älä kaahaa. Poliisia liikenteessä.” Ja niinhän oli. Mielenkiinnolla katsoivat kuormaa ja perään, mutta eivät lähteneet perään. Taisin olla niin itsevarman näköinen, että luulivat kuorman olevan laillinen. Piti kyllä muutaman keran vilkaista taustapeiliin. Olivat sitten jo häipyneet, kun K.A.tuli perässä jonkun ajan kuluttua. Mutta sitten kun P.I. oli tullut parin tunnin päästä niin hän oli joutunut puhaltamaan kahdessa eri kohdassa ja näyttämään ajokorttinsa. Ja K.A. ei ollut enää taas nähnyt ketään kun oli tunnin päästä siitä kotiinsa mennyt. Että näin.

Tässä parin viikon sisällä olen kaivannut reilun metrin levyisen, nelisen metriä pitkän ja 30 cm syvän ’haudan’. Kehuin naapurilleni suunnittelevani murha ja kaivavani jo haudan tässä valmiiksi, kun hän kysyi, että mitä minä kaivan. Tosin kerroin sitten hänelle oikeasti tekeväni (tai ainakin yritän) kohopenkkiä. Apelta Mies toi käydessään peräkärrin lainaan, lautoja minun kohopenkiin ja saunan uusiin lauteisiin. Kiitos Rakas Appi. Mies rakenteli minulle laudoista ’laatikon’. Montun pohjalle laitoin halpis kertakäyttöliinjoja jotka olin joskus ostanut, mutta joille ei sitten ollutkaan löytynyt käyttöä. Sai ajaa suojakankaan asian. Sen päälle risusilppua. Sitten tuli lehmiltä syömättä jäänyttä homehtunutta rehua, kuivaa kuloheinäsilppua ruohonleikkurin jäljiltä koottua ja parin siivotun vasikankarsinan jätteet. Seuraavaksi olisi pitänyt olla kai jotain vihreää. Juu oli. Muutama raparperinlehti. Pari sangollista tuhkaa löysi tiensä siihen väliin myös. Sitten tulikin kompostia ja poistettua multaa. Viimeisimpänä olen laittanut nyt sinne kuivattuja ja murskattuja kananmunan kuoria. Vielä pitäisi laittaa loput kaivellut mullat ja ostaa päälimmäiseksi neljä säkkiä ihan ostomultaa. Sitten vaan siemenet multaan. Parit taimetkin joutuu hakemaan. Ja muistaa kastella. Siinä se sitten olisi. Meikäläisen kasvimaa. Yritetty ainakin sitten on. Saas nähdä mitä tulee.

Mutta nyt nukkumaan muuten ei pääse aamulla ylös.
Ja jään odottelemaan koska Fobba iskee, kun sen haku iskee noihin pariin sanaan.