Tänään tuli kaksi vuotta siitä kun sanoimme Miehen kanssa tahdon papin edessä. Tuntuu kuin siitä ei oli kuin vasta viikko. Viimeinen häälahja, polttopuukuorma, saapui vasta tänä keväänä, kun ei ole aiemmin liiteriin oikein mahtunut. Tuolla se on edelleen pihassa pressun alla siirtoa liiteriin odottanut. Tällä viikolla se sitten on pakko saada siirtymään oikeaan osoitteen eli liiteriin. Tosin me on jo Kauhun kanssa sitä nakerrettu ja lämmitetty saunaa kesän aikana. Puut ovat pääosin liikkuneet koiravoimin ja raksu-polttoaineella. Hyötyliikuntaa harrastetaan meilläkin.
Sain lahjaksi Mieheltä ihananhopeisen sulan kaulaketjuuni, jossa tällä hetkellä roikkuu vihkisormukseni. Koskahan hennon sen sitten siirtää kaulaan sormuksen tilalle? Johonkin suurempiin juhliin varmaankin.
Miksikö vihkisormus roikkuu kaulassa eikä ole sormessa? Se oli vähällä tipahtaa töissä sormesta, niin siirsin sen roikkumaan kaulaketjuun. Olen ollut itse tekemässä meidän vihkisormuksia. Jotain ainutlaatuista. Sen lisäksi tein ja suunnittelin hopeakorukurssilla itselleni hopeisen otsarivan. Kaulakoru ja korvikset oli kylläkin ostokamaa. Vanhaa ja lainattua oli kaverini hääkengät joilla oli jo ennestään 'tanssittu' kahdet häät. Sininen löytyi sukkanauhasta ja uutta oli hääpuku, joka eräs kaverini mulle teki. Kun on ruumiinrakenteeltaan tällainen että mahtuu pöydän alle seisomaan, mutta ei maate niin sen tietää ettei valmiina mitään löydä. Kankaat toi Kiinasta Kaasoni Puoliso työmatkallaan. 20 metriä silkkiä. Alkuperäinen tarkoitus oli, että puku olisi ollut pääosin luonnonvalkea, mutta tulikin vahingossa hennon vihreää. Kauhusta (ei meinan Kauhusta johtuen) kankeana Kaason Puoliso sitä sitten toi Kaasoni kanssa. Ihmettelin, että mikä on vialla, kun Puolisolla melkein hiki otsalla helmeili. Kaasoni oli hiukan Puolisoaan kuulema ripittänyt tästä 'värivahingosta' ennen meille tuloa. Raukkaa, joka oli hyvää hyvyyttään luvannut juosta kangaskaupassa ja raahata mukanaan monta kiloa painavaa kangaskassia. Ei se haitannut vaikka se ei nyt ollutkaan sellaista norsunluun väristä kuin olin alun perin ajatellut. Kaunista se silti oli ja kelpasi minulle, saattoipa olla, että oli kauppias ollut ostajaa viisaampi ja huomannut, että vihertävä sopi sen toisen värin kanssa paremmin yhteen kuin norsunluun valkoinen. Mene ja tiedä. Pienin muutoksin siitä saa nyt kauniin iltapuvun tarvittaessa, eikä näin ollen jää kertakäyttöasuksi, vaikka vielä roikkuukin kaapissa. Mahtuukin vielä. Kokeiltu on.
Mies laittoi tänään ruuan, tarjoili viiniä ja on muutenkin hemmotellut minua kaikin tavoin. Olemme viettäneet lomapäivää kaikin tavoin hääpäivämme kunniaksi.
Tänään alkoikin myös kaksiviikkoinen lomani. Saas nähdä saanko pitää kokonaan ilman, että häiritään. Tosin turha on ruinata, koska nyt en lähde. Mulla on koko kahdelle viikolle ohjelmaa ihan aamusta iltaan ja taitaapa mennä osin jo yökin puolelle.  Ainakin siirtymiset paikasta toiseen. Meinaan nääs mennä toiseksi viikoksi Savoon ja sitten pitää sieltä suihkasta äkkiä lauantaina kotia, että ehdin viimeisenä päivänä käymään Seinäjoella käsityömessuilla. Ja lomalla pitäisi rentoutua...Missä välissä? Ai, niin siellä Savossa.

159A1174L1182N08N76K