Aamu alkoi surullisissa merkeissä. Isä sieltä soitti ja kertoi, että nyt ollaan sitten siinä vaiheessa ettei enää mitään ole tehtävässä vaan odotellaan vaan koska tulee lähtö parempaan kotiin. Lääkitään vaan niin ettei kipuja ole. Raskasta se on isälle, mutta kun itse olen täällä näin kaukana ja nyt on täällä kotona mulla hoidettavia ihan tarpeeksi. Ja pian voisi olla, että isän taakka kaksinkertaistuisi kun jaksaiskaan olla 'aisoissa'. Nytkin tekis mieli itkeä,  mutta en vaan voi. Se ei oikein sovi täällä kotona tähän kohtaan. Pitää varmaan hipsiä jossain vaiheessa omiin oloihin hetkeks. Saada vaikka päähänsä että lähtee Kauhun kaa lenkille tai jotain. Pää on jotenkin aivan tyhjä ja olo väsynyt. Jos tapani olisi tarttua pulloon niin nyt sinne tekis mieli paeta, mutta kun ei kuulu tapoihin. Olen sitä kerran kokeillut ja tuloksena oli kahta kauheempi olo sen jälkeen. Joten ei kiitos.
Soturiprinsessa kävi aamulla Miehen kaa ulkoilemassa, mutta oli parin tunnin päästä sitä mieltä, että uudelleen ULOS! Ja minä että EI. Taaskaan ei mennyt kielto perille muuta kuin 'vankilan' kautta. 20 min. vankilassa saa kummasti mielen muuttumaan. Lisäksi niillä ei ollut päivällä ruokakippojakaan esillä. Aamulla leikittiin niin vauhdikkaasti, että kipot vaan lenteli niin otinpa sitten kipot kokonaan pois. Kissatkin hiljeni kerrasta, kun tajusivat, että kääk! Safkat häipy! Ne sitten nuoleskili tyhjiä tassujaan myöhälle iltapäivään saakka. Vähän päivällä näytettiin ruokakuppeja etsittävän.
Olen myös eilen ja tänään kokeillut Koirakuiskaajasta pieniä juttuja tuohon Kauhuun. Ja olen yllättynyt positiivisesti. Ne toimii todellakin ja ällistyttävän hyvin. Lähinnä olen vain niillä hillinnyt sitä sen energisyyttä nyt täällä sisällä.
Pää on koko päivän ollut ihan sekaisin. Kaupassa käyntikin oli jotenkin surku hupaisaa, kun ei oikein osannut ostaa mitään ja kuitenkin osti vähän kaikkee ja siiderikin jonka ostin olikin alkoholiton, vaikka otin ihan oikeasta hyllystä, mutta en vaan katsonut tarkemmin. Miehelle toin kaikenlaisia herkkuja. Vähältä piti etten ajanut kolariakin.
Takkaa piti vähän lämmittää kun meinasi tulla vähän jo holohna. Nyt on taas lämmin kissojenkin vedellä siestaa.
Katseltiin melkein kokonaan yksi Shieldin tuotantokausi siinä päivän mittaan. Aloitettiin kun minä toin meille kebabbilasta ruuat. Miehelle kebab ranskalaisilla ja itselle otin pizzan.
Illalla soitin isälle ja kysyin mitä sinne kuuluu. Samallainen päivä oli ollut kuin eilinenkin. Äitin sisarukset kuulema hoitaa hautajaiset. Puhuttiin isän kaa sitten siitä millaiset hautajaiset me kumpikin, minä ja isä halutaan sitten aikanaan. Kumpikin haluaa pienet ja hiljaiset.
Rintaa painaa ja päätä jomottaa. Henkinen kipu tuntuu jo fyysisenäkin. Saa nähdä saako edes nukuttua. Yrittää ainakin pitää...