Sataa sataa ropisee. Taas. Toissa yönä kävi ukkonenkin niin, että herätin Miehen katkaisemaan sähköt. Kolme kertaa on tänä kesänä tarvinnut vasta kastella kasvimaata. Se mielestäni kertoo jo aika hyvin sademäärän näillä seuduilla. Ja niin, minä en turhaan viitsi rueta vettä kantamaan. Enkä ole mitää kastelujuttuja kerennyt edes ajatella virittää. Ja näin tässä joku päivä sitten kasvimaalla pyörähtäessäni nyrkkini kokoisen sammakon. Joka suuntasi kohti raparperipenkkiäni.

Vietän nyt toista ja viimeistä saikkupäivää. Lauantaina tuntui kurkku hiukan aralle, mutta en siitä välittänyt sen kummemmin. Vaan kun koitti sunnuntai aamu... Flunssa oli tosi asia. Ihmettelin hiukan, kun lopulta jaksoin aamulla (päivällä) nousta sängystä, että miten on näin hontelo olo. Välillä piti pitää seinästä kiinni kun tuntui että kaatuu ihan väkisin. Koiranruoka oli kuitenkin pakko tehdä, kun se oli ihan kaikki ja Mies ei suostu mitään kalasoppaa sille tekemään. Hyvä kun pystyy valmista soppaa kauhomaan koiralle kuppiin. Inhoaa niin paljon kalanhajua. Siinä soppan kypsymistä odotellessa mittasin joutessani kuumee, vaikka Mies olikin sitä mieltä ettei mussa mitään kuumetta ole kun ei ollut hänessäkän. Yllätys yllätys. 38,93º No, fuck jee. Aamuksi olis pitäny selvitä töihin. En vielä huolestunut. Sitten muutaman tunnin päästä mitasin uudelleen. 39,14º. Ok, nyt annoin periksi ja soitin ensin taloon, että mitä lomitusta siellä oli (tieto mihin piti mennä tuli mulle vasta perjantaina enkä ollut netistäkään tarkistanut asiaa). Vuosilomaa, siis ei mikään ’paniikkitilanne’, eivätkä olleet menossa mihinkään. Sanoivat ettei tartte kipeenä tulla. Että siirttävät lomaansa. Soitin sitten Meidän Päivystäjälle ja kerroin tilanteen. Sovittiin että huilaan ainakin maanantain ja soitellaan sitten tarkemmin. (Toimistolta soitettiinkin jo maanatai aamuna klo 8.30 ja sovin, että menen töihin keskiviikkona, jos en toisin ilmoita. Kiva tehdä voinnistaan heti herättyään pika-analyysi.) Kun sain sopan valmiiksi ja vesialtaaseen jäähtymään, heitin pari 400 buranaa nassuun ja kömmin peitekasan alle nukkumaan. Herätäkseni parin tunnin päästä siihen, että olin hiestä aivan märkä. Tyyny oli ihan märkä samoin aluslakana. Olo oli huomattavasti parempi. Hipsin takaisin alas. Katseltiin sitten ilta Sons of Anarchyn 1. tuotantokautta. (Saippuasarja moottoripyöräkerhosta, jossa meno yltyy välillä todella rajuksikin. Esim.’Mamma’ tyrmää kilpailijattaren skeittilaudalla, noin kesyimmästä päästä). Illalla toinen burana satsi nassuun ja nukkumaan. Maanantai aamulla olo olikin jo ihan toinen. Vielä lämpöä oli vähän yli 37º, mutta sitä ei lasketa. Ja tänään en ole edes enää mitannut. Nyt kaivan jotain katseltavaa itselleni etten nää ens yönä painajaisia Alieneista. Mies nääs pelaa tuossa vieressä Isolla näytöllä jotain Alien peliä, YÄK! Taidan kaivaa jonkun kauhuleffan näin alkuun ja jatkaa sitten romantiikalla. Pysyy tasapaino. Ja käsityö edistyy. (Kauhuleffan katselu siirtyi. Ei muuten ole ollenkaan pelottavaa katsottavaa, kun äänet on pois ja toinen pelaa vieressä jotain räiskintäpeliä. Se kun ei tykkää kauhuleffoista niin en sitten vaadi katsomaan vaan katson sitten kun itse ehdin yksin.)