Ensimmäiseksi toivotan kaikki lukijani tervetulleeksi. Toivottavasti kirjotukseni eivät ole kauhean tylsää ja tyhmää luettavaa. Älkää takertuko kirjoitusvirheisiin, koska se jos mikä vie ilon kirjoittamisesta. Kirjoitan meidän arjesta ja asioista jotka joskus päässä kiertää kehää. Ja varoitan tulen varmaan kirjoittamaan aiheista joita monikin pitää jopa 'tabuna'. Ja se ruodinta voi olla joskus raakaakin, mutta se on minun ajatusmaailmaa ja pohdintaa.

Eilen, kun tultiin kotiin niin oli Kauhun kotiin paluu taas niinkuin se olisi ollut kauankin pois. Kissat tutkivat kaverin päästä hännänpäähän hyvin tarkasti. Kai Pamelan kopista oli sitten tullut mukaan uusia hajuja ja tuulahduksia maailmalta. Tai sitten oli vaan ollut ikävä kun niin kiehnattiin.

Aamulla Mies tuli herättämään, kun pyysin. Mutta oli jo kerennyt herätä aiemmin ja napannut lääkkeet nassuun ja olin kaivautunut jo uudelleen peiton alle. Herätys oli kyllä hellä ja mielyttävä. Itseasiassa niin miellyttävä, ettei ylös heti viitsinytkään kammeta vaan käpertyikin vaan toisen viereen hellittäväksi. Lopulta oli taas pakko nousta ylös, kun piti lähteä sinne arvauskeskuksen mäelle mitaukseen ja kuuntelemaan, että vieläkö saikku jatkuu.
Koin arvauskeskuksessa varsin iloisen ja positiivisen yllätyksen. Lääkärin joka ymmärsi maatalouslomittajan työtä. Rakastuin oitis. Tähän mennessä on saanut suurinpiirtein jokaiselle uudelle lääkärille vääntää tämän ammatin rautalangasta ja parhaillaan olen melkein hakenut ratakiskoa, että menis jakeluun. Lisäksi verenpaineet oli laskeneet ja puhuttiin ihan asiallisesti mitä tälle mun ylipainolle voi tehdä. Ja se ymmärsi sen ettei tässä ammatissa ole se säännöllinen syöminen oikein mitenkään mahdollista. Tätä ei ole oikein kukaan aikaisemmin ymmärtänyt mitenkään päin. Jos kus on tehnyt niin mieli sanoa, että tuletko viikoks mukaan ja keskustellaan sitten siitä säännöllisestä syömisestä. Se se oliskin ku olis lääkäri viikon lypsyllä mukana. Mutta oli miten oli, viikko saikkua lisää ja kehoitus virkalääkärille. Ja puhua laihdutuksesta. Hmm, harmi kun se ei tee tuolla kuin sijaisuuksia oli niin hitsin mukava heppu, vaikka sanoinkin ensimmäisenä sen nähdessäni, että paskaa tommosen jätkä pitäis olla luomassa.  Olisin ihan mielelläni ottanut sen itselleni vakilääkäriksi. Eikä se ollut mikään pahan näköinenkään. Naureskeli hieman kun kysyin ihan vakavalla naamalla: ”Onkos tuo rakastelu, muuten verenpaineelle hyvästä vai pahasta?” Hyväksi kuului olevan. Hiihiii...
Mies paineli nukkuu, kun tultiin lääkäriltä ja nukkui sitten iltaan asti, kunnes Kauhu oli vaatinut nousemaan. Lähetin sen jo aikaisemmin iltapäivällä Miestä herättämään, mutta se ryökäle olikin ruennut nukkumaan. Ja koska ei ollut mikään pakko nousta ylös niin nämä pojathan nukkui sitten perse homeessa monta tuntia.
Lämmitin takkaakin, kun kumpikin kissa oli sitä mieltä, että huushollissa on kylmä. On muuten aika vinkeetä istua kun kissat puskee ja kurisee molemmin puolin. Puskeminen rauhottui heti kun takassa oli kunnollinen valkee. 'Lämmöanturit'. Lämmöt oli kieltämättä hiukan alhaalla 17,7ºC.
Täytin tiskikoneen. Jonka jälkeen virkkasin ja lueskelin erään ystäväni vanhaa blogia opiskelusta ulkomailla. Ja ihailin kauniita valokuvia.
Kun Mies sitten lopulta heräsi ja tuli ihmisten ilmoille lyötiin puuhellaan valkee ja ruettiin tekemään ruokaa. Keitettyä makaronia ja paistettua jauhelihaa. Ei jotenkin jaksanut kauheasti rueta väkeltää. Unohdin suolan jauhelihasta, mutta eipä paljon haitannut, kun makaronit keitin lihaliemellä maustetussa vedessä.
Katseltiin siinä syödessä televisiostakin tullutta Kyle XY:n ensimmäistä tuotantokautta DVD:ltä. Nappasin se silloin ku käytiin Keskisellä, oli alennuksessakin. Olin aikanaan katsonut sitä pätkän matkaa silloin ku se tuli TV:sta, mutta en kokonaan. Pitää jossain vaiheessa ostaa loputkin tuotantokaudet.